Cocoa Psycho

Tällä kertaa arviossa Skottilaisen BrewDog panimon kaakaolla ja kahvilla höystettyä Russian Imperial Stoutia. Eli Cocoa Psycho. Olen tainnut maistaa kertaalleen tätä Maljassa pari vuotta takaperin pienen lasillisen hanasta, mutta muistiinpanoja en silloin tehnyt eikä olut jäänyt erityisemmin mieleen. Mutta tälle sietää antaa tällä kertaa enemmän aikaa. Jos ei muuten, niin tämän päiväisen BrewDog uutisen vuoksi. Täytyy sanoa, että arvostan kovasti yritystä, joka näin ahneuden aikakautena lahjoittaa voitoistaan 10 % työntekijöilleen ja toiset 10 % hyvänteväisyysjärjestöille. Vitun iso peukku!!! BrewDogin pisteet ne vain kasvaa. 

Mutta nyt oluen pariin.

Cocoa Psycho on sysimustaa ja öljymäisen paksua sekä täysin läpikuultamatonta. Eikä ihme, sillä väri on 668 EBC:tä!!!!! Pintaa koristaa tumman ruskeaa paksu vaahto. Melkoisen herkullisen näköistä.

Tuoksu on tummasuklainen pistävän kahvinen. Hieman alkoholin vivahdettakin löytyy ja mieleen tulee jotenkin chili – vaikkei sitä tässä oluessa olekkaan. Yllättävästi viileänä tuoksu oli parempi. Lämmettyään alkoholi puskee liikaa esiin.

Maku profiili on erittäin tuhti ja tumman puhuva. Reilusti tumma, vähintään 80%:sta, suklaata. Kahvi on esillä yllättävän vähän ja se tulee ehkä parhaiten humaloiden terävöittämänä esille. Jälkimaussa hivenen pihkaiset ja kahviset aromit viipyilet hieman tuhkaisten vivahteiden kanssa pitkään limakalvolla. Tässä vaiheessa puskee esiin alkoholi, mikä tuntuu kuivaneilla limakalvoilla.

Suutuntuma on paksua ja alkuun jopa öljymäistä. Alussa täyteläisyys ja mallasrunko on vahvasti läsnä. Myös prosentit tuntuu. Jälkimaussa käännytään melkoisen limakalvoja kuivattavaan suutuntumaan. Kuin olisi syönyt todella tummaa suklaata. Mutta tämän jälkjeen kuivattava tuntu jatkuu vain. Ehkäpä humaloinnin runsaskätisyys on vaikuttanut myös tähän, mutta se

Kokonaisuutena Cocoa Psycho on ihan hyvä ja maukas Russian Imperial Stout, joka on omaan makuuni hieman liian tuhkainen ja kuiva. Tummaa suklaata on reilusti, kuten nimikin antaa lupailla, mutta hieman vähämmän kuiva ja ehkäpä himpun makeampikin IS olisi vietellyt minut kokonaan. Tilanne ei ede valtavasti parane lämmetessään. Hyvää, mutta pitäydyn mielummin esim. Tokyo*:ssa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog
Tyyli: Russian Imperial Stout
Maa: Skotlanti
Väri: 668 EBC
Katkerot: 50,0 EBU
Kantavierre: 23,3 °P
Maltaat:  k
Humalat:  s
Alkoholi: 10,0 %
Muuta: s
Mistä: Prisman Alko

Beer Gook Limfjords Porter – Mikkeller / Thisted Bryghus

Tälle sunnuntai-illalle kaivelin kellarista esiin arvioon kylmempien kelien innoittamana hieman tummempaa ja oletettavasti tuhdimpaa makuelämystä. Mikkellerin ja Thisted Bryghusin yhteistuotos Beer geek Limfjords Porter on lakrtisilla ja kahvilla maustettu yhteistyöolut. Oma kiinnostukseni heräsi erityisesti lakritsin kohdalla. Muutamia lakritsilla maustettuja oluita on tullut maisteltua ja hieman vaihtelevat mielipiteet niistä on jäänyt, mutta lakritsin ystävänä olihan se tämäkin otettava maistoon.

Olut on väriltään sysimustaa ja lähes läpikuultamatonta. Kuohkea vaalean ruskea vaahtokruunu kasvaa reilun 3 cm korkuiseksi, mutta laskeaa melko nopeasti parin millin paksuiseksi hunnuksi.

Tuoksu on huumaavan lakritsinen ja kahvinen. Myös kylmänä. Yllättävän pehmeät aromit.

Maussa ensin hyppää esiin melko nokiset tunnelmat. Sen jälkeen esiin kipuaa pehmeä ja hieman makeahko lakritsi. Jälkimakuun taituttaessa humalointi kipuaa esiin ja muuttaa makumaailman tuhkaisen katkeraksi. Lämmettyään maut pehmenevät ja tasapainoittuvat.

Suutuntuma on alussa pehmeähkö ja täyteläinen alun kuivahkoa nokihyökkäystä lukuunottamatta. Jälkimakua kohti pehmeäyden altaa puskee pintaan kuivattavat nokiset katkerot.

Kokonaisuuten mielenkiintoinen olut, jossa on kyllä reilusti makua. Hieman turhan nokinen ja tuhkainen minun makuuni, vaikka niistä tykkäänkin. Mutta liika on liikaa. Ehkä olisin myös kaivannut lakritsia enemmän esiin. Alku lupaili parempaakin, mutta maku ja suutuntuma akselilla jäätiin visuaalisista ja aromattiisista lupauksista jälkeen. Ei tämä silti huono ole, mutta eipä tule toisten ostettua.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Mikkeller / Thisted Bryghus
Tyyli: Porter / Maustettu olut
Maa: Tanska
Väri: 154 EBC
Katkerot: 47 EBU
Kantavierre: 17,3 °P
Alkoholi: 7,7 %
Muuta: Kahvia (1%), lakritsia (0,01%)
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Sour Head Apricot – Cool Head Brew

Tällä kertaa arviossa Cool Head Brewin Sour Head Apricot. Panimo ei ole itselleni hirveän tuttu, vaikka pari Alkon valikoimassa olutta onkin jo tullut maistettua. Panimo pitää paikkaansa Tuusulassa kartan mukaan ihan Maku Brewingin tilojen läheisyydessä.

Sour Head Apricot on aprikoosilla maustettu Berliner Weiße. Ilmeisesti samaan pohjaan on tehty muillakin hedelmillä maustettuja versioita. Tässä Sour Head sarjassa on ainakin passion hedelmällä ja inkiväärillä maustetut versiot saatavillla

Sour Head Apricot on väriltään vaalean, hieman harmahtavan okran värinen ja samea. Vaahdon muodostus on melkoista, sillä en saa kaadetta koko tölkkiä kerralla lasiin, kun jo vitivalkoinen kuohkea vaahtokruunu kipuaa lasin reunan yli.

Tuoksussa raikasta ja happaman kirpeää hedelmää, ehkäpä juurikin sitä aptrikoosia, ja kukkaisuutta. Myös joku jännä vivahde mistä en saa kiinni. Ei kuitenkaan huonolla tavalla.

Maussa tulee ensimmäisellä hörpyllä hapanta ja kirpeää hedelmää. Melko voimakkaastikin. Toisessa hörppyssä tasoittuu hyökkäävin happamuus ja kirpeäys. Hedelmän takaa tulee esiin maltaisuutta, jolloin tämän tunnistaa mallastuotteeksi. Jälkimaussa hapanta kuivattua hedelmää 

Suutuntuma on raikas ja kevyt. 

Kerrassaan miellyttävä janonsammuttaja. oikeastaan kokonaisvaikutelmaltaan miellyttävämpi kuin mikään osa-alue yksinään. Tämmöisen juo oikein miellään ja sopisi kivasti helteiseen keliin virkistämään. 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Cool Head Brew
Tyyli: Berliner Weiße
Maa: Suomi
Alkoholi: 4 %
Muuta: Aprikoosia
Mistä: Olutkauppa Pien, Helsinki

Doom – Founders

Tuossa pari päivää sitten Alkossa piipahtaessani hyllyssä silmiini osui jälleen kerran uusi Foundersin olut. Nämä kiinnostaa aina, sillä usein se on lupaus laadusta. Tämä synkän puhuva pullo oli myös synkästi nimetty Doomiksi. Tarkempi tutkailu paljasti pullon olevan Foundersin Barrel Aged Seriesiä, josta minulla kellarissa oli jo ennestään odottamassa Frootwood ja kahden vuoden KBS:ät. Jälkimmäiset olen maistanut, mutta Frootwood on uusi tuttavuus ja jäänyt odottamaan sopivaa hetkeä. Jotenkin tänään vain tämä Doom veti puoleensa ja pitihän siihen alkaa tutustumaan lähemmin. Eli lasiin Doom Imperial India Pale Ale aged in Bourbon Barrels.

Doom on väriltään kirkkaan kullan keltaista ja yllättävänkin tasasävyistä. Väri ei vaalene juuri edes Spiegelaun IPA-lasin kapeimmalla kohdalla. Valkoista vaahtoa muodostuu reilun sentin kerros, mutta se laskeutuu melko pian.

Tuoksu on yllättävän mieto. Löytyy sieltä kuitenkin hiukan toffeisia, vaniljaisia ja hivenen alkoholisia aromeja.

Maussa tulee aika voimakkaasti alkoholinen ja hieman viskinenkin maku heti alussa. Muutaman hörpyn jälkeen pahin alkoholisuus on taittunut. Nyt löytyy bourbonmaisia vaniljaisia ja tammisia makuja, jota tuovat selvästi mieleen bourbonin, mutta kuitenkin maltillisella tavalla. Itse asiassa ihan miellyttävä, kuin hyvän bourbonin parhaat puolet ilman liiallista alkoholia. Sieltä valkotammitynnyrin lautojen takaa puskee esiin myös hieman hedelmääkin ja havuista humalaa. Kuivattuja aprikooseja ja mangoa. Jälkimaussa alkoholi liimautuu pihkan kanssa limakalvoille pitkäksi toviksi.

Suutuntuma on täyteläinen ja selkeän alkoholinen bourbonn mielenyhtymät voimistaa alkoholisuuden tunnetta, mutta kyllä se myös lämmittää.

Kokonaisuudessaan kiinnosta Imperial IPA, johon bourbon tynyri kypsytys tuo oman mielenkiintoisen vivahteen. Omalle kohdalleni alkoholisuus puskee vähän turhankin selkeästi esiin ja bourbon mielenyhtymä on siinä ja siinä, että onko se liiallinen. Jotenkin ei omalla kohdallani ole nämä tynnyri kypsytykset toimineet oikein muiden kuin Stouttien ja Portereiden kohdalla. Tai no, jos tarkkoja ollaan, niin viski/bourbon tynnyrikypsytykset siis. Sillä on niitä ihan hyviäkin hetkiä, kuten BrewDogin EveryDay Anarchy. Joka tapauksessa, on tämä Doom himpun verran parempi kuin Beer Hunter'sin Jameson tynnyreissä kypsytetty Mufloni Saison Gaelach.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Imperial IPA
Maa: USA
Alkoholi: 12,4 %
Muuta: Kypsytetty Foundersin porukan suosikki Bourbon tynnyreissä (mitä ne sitten ikinä onkaan...)
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio

Indie Pale Ale (Scissors) – RPS Brewing

Tänään arviossa Kuopiolaisen RPS Brewingin Indie Pale Alen kauppavahvuinen versio. Tästä löytyy myös ravintolavahvuinen versio, josta laitan myös arvion muistiinpanoistani toukokuulta, kun kävin Maljassa heti tuoreeltaan maistamassa ravintolavahvuisen version saksista.

Kyseessä on siis verigreipillä höystetty IPA tyylin edustaja, josta on tehty sekä kauppavahvuinen että ravintola vahvuinen versio. Rinnakkain näitä en ole valitettavasti päässyt maistamaan, mutta molempia olen pariin otteeseen testannut.

RPS Brewingin nimihän tulee klassikko pelistä/leikistä kivi-paperi-sakset. Ideana on ainakin tällä hetkellä tuoda oluita kolmen sarjoissa markkinoille, jolloin saamme tarjolle kerralla kolme erityylistä olutta. Ainakin tällä kertaa kaksi niistä on tyylilajinsa mukaisesti tehty jo lähtökohtaisesti ravintolavahvuiseksi, mutta koska Suomi, niin niille on tehty paremman saatavuuden turvaamiseksi myös kauppavahvuiset versiot. An allday, everyday Lager eli kivi onkin jo valmiiksi kauppavahvuinen ja siten se on ainut, joka on sekä ravintolassa että kauppamyynnissä samanvahvuinen. Kiven ja Paperin ravintolaversion olenkin jo toukokuussa arvioinut hanatuotteina.

Kolmen oluen sarjojen lisäksi pulloversioissa voi pelata peliä pulloa vastaan avaamisvaiheessa, sillä korkin sisäpuolella on satunnaisesti joko kivi, paperi tai saksi käsimerkki. Joten #tastethegame.

Scissors eli Indie Pale Ale 4,7%.

Indie Pale Ale 4,7%

Olut väriltään hieman vaalean meripihkan väristä ja hieman sameaa, kun olin näköjään vähän heilautellut pulloa ennen lasiin kaatamista, jollon pohjalta nousi hienoisesti sakkaa ohuesta kerroksesta. Pullossa olut näytti melko kirkkaalta. Valkoista vaahtoa kertyy parisen senttiä ja se laskeutuu melko nopeasti.

Tuoksu pihkaisen havuinen ja greippinen. Miellyttävä ja napakka aromi.

Maussa tulee heti alkuun greippiä ja havuja. Sitten pyörähtää vähän mallastakin, kunnes jatketaan reippaan katkeroiseen, pihkaiseen ja greipin kuoriseen jälkimakuun, joka viipyilee limakalvoilla pitkään.

Suutuntuma on yllättävänkin täyteläinen ja napakka katkerointi ryhdittää sitä entisestään Pienet kokoiset hiilihappokuplat kutittelevat kielen kärkeä antavat terävää särmää greippimäiselle happamuudelle.

Kokonaisuutena erittäinkin maistuva kauppavahvuinen IPA, jossa verigreippi antaa mukavan lisän makuun. Aika havumaisella osastolla kuitenkin liikutaan, kun hedelmäisyys ei kauppavahvuisena pääse niin hyvin esiin. Siitä huolimatta tämä erittäin onnistunut kauppavahvuinen IPA – tai siis Indie Pale Ale – kipuaa parhaiden kauppavahvuisten IPA-oluiden joukkoon heittäen.

Scissors eli Indie Pale Ale 5,6%. Melko
paljon tummempi kuin kauppavahvuinen.

Indie Pale Ale 5,6%(juotu 20.5.2017)

Olut on väriltään mahongin ruskeaa ja sameaa. Pinnalle muodostuu laskettaessa maltillisesti hieman punertavaa vaahtoa.

Tuoksu on hedelmäinen ja marjaisia. Löytyy tästä kyllä greippiäkin. Oikeastaan verigreippikarkin tuoksuinen.

Ensi hörppy tunkee suun täyteen verigreippiä. Siis se todellakin maistuu! Huh! Melko greippipommi. Vähän kuin olisi oluen päälle puristettu kaatamisen jälkeen verigreippistä mehua. Pikkuhiljaa pihkaa ja pähkinää alkaa kaivautumaan esille, kun suu on ensin tottunut greippihyökkäykseen, mutta silti greippi hallitsee kokoajan makumaailmaa.

Tässä on mukavan napsakka runko. Greippi ja humalan katkerot kuivattavat suutuntumaa reilusti.

Kokonaisuuten maukas ja todella greippinen IPA. Ehkä jopa hieman liiankin greippinen. Itselleni ainakin 0,4 dl tuoppi oli oikein riittävä koko, sillä sen verran greippi oli hallitseva elementti tässä. Kauppavahvuiseen suurin ero on ravintola version tummempi ja punaisempi väri sekä vielä selkeämpi greipin maku. Tosin maistoin tämän uudelleen reilut pari viikkoa takaperin ja silloin en maistanut yhtävoimakasta greippisyyttä tässä. Liekkö uudemmassa erässä ollut vähemmän greippiä, sillä samaa erää tuskin toukokuussa ja heinäkuun lopussa oli saatavilla. Kuitenkin edelleen oli hyvää.

Näistä kahdestä liputan himpun verran enemmän ravintolavahvuisen puolesta, vaikka kauppavahvuinen on tyylilajinsa parhaimmistoa. Jos Kuopiossa satutte liikkumaan pe-la, niin iltapäivästä panimon kioski ja tasting room on yleensä auki. Suosittelen pistäytymään paikan päällä. Pääsee vilkaisemaan hieman panimon tiloja, voi maistella hanasta oluita ja ostaa kauppavahvuisia Suomen halvimpaan hintaan laadukkaasta elintarvike kioskista.

Koko originaalikolmikko Ravintola Maljan hanassa.

Katson saisinko aikaiseksi kirjoitettua jossain välissä hieman enemmän juttua panimovierailusta, kun kävin tutustumassa siihen kesäkuussa. Tosin, voisi olla uuden visiitin paikka, jottei muistin syövereistä tule vain vahingossa väärää infromaatiota. Juttua tulee tai sitten ei. Riippuu siitä miten ehtii kirjoitella. Viime aikoina melko huonosti.

5,6%:n tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: RPS Brewing
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,6 %
Muuta: Verigreippiä
Mistä: Olut- ja viiniravintola Malja

4,7%:n tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: RPS Brewing
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Verigreippiä
Mistä: Prisma, Kuopio