Katajan Kuiske – Rekolan Panimo

Ajattelin, että pienen hiljaiselon jälkeen voisin taas kirjoitella jostakin suomalaisesta oluesta arvion.  Jääkaapista valikoin Rekolan Panimon Katajan Kuiskeen, jonka ostin josku Kuopion keskustan Alkosta. Tämä ehti muutaman hetken kellarissakin oleilla, mutta siirsin sen pari viikkoa sitten jääkaappiin. Olen tämän pari vuotta sitten Ravintola Maljassa maistanut, mutta muistiinpanoja en silloin tehnyt. Nytpä siis myös arviot kehiin.

Avattuani pullon ja laittaessani korkkia pois olut alkoi kivuta jo ulos pullosta ihan omin voimin. Olin avannut pullon lipaston päällä, joten äkkiä pullo kohti lasia, mutta lorina kävi pullon kylkeä pitkin myös lipastolle. Muutaman hetken kuluttua lasi oli aivan täynnä vaahtoa, joten pullo pois, mutta kuohu sen kuin jatkui. Pullo kiireesti tiskialtaalle, mihin jätin sen seisahtumaan. Kuivattuani lipaston päällisin palasin keittiöön seuraamaan kuohumista. Alla liikkuvaan kuvaa todisteena kuohuvirrasta.

@RekolanPanimo'n Katajan Kuiske vaikuttaa hieman turhan innokkaalta... 🙄 Testataan kuitenkin maku ja tuoksu. pic.twitter.com/EyhPBHhjkn

— Musamiehen oluet (@Musamiehenoluet) 22. huhtikuuta 2016

Pullossa erä merkintänä L139 ja päiväyskin 02.09.2016, joten ei pitäisi olla vanhentunutta. 

Puhaltelin enimmät vaahdot pullon suulta pois ja uusi yritys lasin täyttämisessä. Vaahtoa muodostuu edelleen huimasti myös lasiin. Lopulta sain kuitenkin koko pullon mahtumaan isoon 6 dl tulppaanilasiin.

Olut on väriltään tumman punaruskeaa ja sameaa. Sameus saattaa johtua myös pohjalta nousseesta hiivasta, joten en ole varma onko tämä lähtökohtaisesti näin sameaa. Sahti tulee vähän mieleen. Tai ruostetta sisältävä kuravesi.

Tuoksu on hieman happaman maltainen sekä hennon katajainen ja pihkainen. Hieman sour efektiä tässä myös on vivahteena, joten hienoinen epäilys oluen kontaminoitumisesta käy mielessä.

Lasi kuitenkin rohkeasti huulille. Maku on hyvin maltainen. Jopa hieman mämminen. Tässä on tummaa mallasta, puulusikkaa, ruisleipää, fariinisokeria ja maltillisesti katajaista havuisuutta. Hieman tunkkainen makukokonaisuus, muttei epämiellyttävä. En havaitse ainakaan mitään selkeää virhemakua.

Suutuntuma on maltaisan pehmeä, kun alun reilu hiilihappoisuus on saatu asettumaan. Tästä johtuen hiilihappokuplia purkautuu tavallista enemmän myös röyhtäyksinä.

Kokonaisuuten olut oli hienoinen pettymys. Tämä överiksi äitynyt kuohunta sai ärräpäät lentämään ja hetken mietin jo kippaavani koko oluen viemäriin. Maku oli ihan miellyttävän omalaatuinen ja tuoksukin kohtalainen, mutta tämä överit kuohunta veti kokonaisvaikutelmaa reilusti alaspäin. Joten se huomioitakoon, kun arviotani luette.

Jotain liikakuohumisongelmaa ainakin Katajan Kuiskeen kohdalla on ilmeisesti ollut, kun sain panimolta viestiä  Twitterin kautta ja pyysivät eränumeroa tiedoksi. Ainakin joku syy kuohunnan takana on panimon mukaan saatu jo poistettua.

@Musamiehenoluet Näitten kanssa väännetty. Ainakin yksi syy poistettu alkuvuodesta. Pystytkö sanoo mikä LOT -numero?

— Rekolan Panimo (@RekolanPanimo) 22. huhtikuuta 2016

Liika kuohunta ei oikein luottamusta herätä, sotkee helposti paikat ja saa ärräpäät lentämään, joten toivottavasti kuohunta ongelma on saatu kokonaan poistumaan. Koska makuvirheitä en havainnut, niin kuohunta ei varmaan makuun hirveästi vaikuttanut enkä osaisi sanoa tätä mikrobikontaminaation aiheuttamaksi. On sitä ennenkin kovasti kuohuvia oluita nähty, joiden maussa ei ole ollut mitään vikaa. Näistä päällimmäisenä mielessä EvilTwin Breweryn Disco Beer sekä pari omaa tekelettä.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 1/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 25/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo
Tyyli: Aromatisoitu olut
Maa: Suomi
Väri: 66,5 EBC
Katkerot: 20,8 EBU
Kantavierre: 14,5 °P
Maltaat:  Tummat Alemaltaat, paahdetut ruismaltaat
Humalat:  Fuggles
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Katajanmarjat
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio

Westvleteren 12 (XII) – Westvleteren Abdij St. Sixtus

Tänä iltana maistelussa yksi maailman arvostetuimmista ja jopa himotuimmista oluista – eli Westvleteren 12 (XII).  St. Sixtusen luostarin panimo valmistaa tätä olutta erittäin rajoitetun määrän vuosittain ja sitä myydään pääasiassa vain suoraan panimolta tietty määrä päivittäin ja sitä sai panimon lisäksi vain sen vastapäätä sijaitsevasta In de Vrede kahvilasta. Tosin nykyään meininki on ilmeisesti löystynyt ja tätä saa jopa nettikaupasta. Itsekin hommasin tämän Belgian Beer Factoryltä osana All Belgian Trappist Beers boxia.

Vaikka osittain luulen oluen suosion johtuvan myös rajoitetusta saatavuudesta, niin 100/100 RateBeerissä sijoitus RateBeerin top50 kärjessä ei ole ihan mitätön saavutus. Westvleteren 12 (XII) on pärjännyt hyvin myös Beer Advocatessa, vaikkei yhtä hyvin kuin edellä mainitussa. 

Olen päässyt kerran tätä maistamaan muutamia vuosia sitten Kuopion olutseuran järkkäämässä pääsiäisoluttastingissä ravintola Gloriassa. Muistan sen, miten tämä olut oli hyvin monipuolinen makumaailmaltaan. Vaikka oluesta oli jo päiväykset virallisesti mennyt, niin hyvälle se silti maistui. Ja erikoisesti mieleen jäi se, miten erilaiselta maistui pullon alkupää ja pohjat. Pääsin tätä näinkin testaamaan, kun itse sain lasiini olutta suoraan pullon avaamisen jälkeen ja kaveri saman pullon pohjat. Näitä sitten maistelimme yhdessä ja vertailimme.

Westvleteren XII on väriltään tumman punaruskeaa. Valoa vasten katsottuna punaisuus korostuu. Lasiin kaadettaessa pinnalle muodostuu vajaa neljä senttiä kuohkeaa, hieman punaruskeaa ja pitkäikäistä vaahtoa.

Tuoksu on hieman pullahiivainen, makean yrttinen ja marjaisa. Myös mallasta. Tuo mieleen jonkun leivonnaisen. Ja toisaalta hieman lämmenneen kompostipussin. Tai oikeastaan häivähdys siitä, miltä meidän biojäteastia tuoksahtaa, kun siitä on viety jo biojätepussi talonyhtiön kompostiin. Ei mikään miellyttävin tuoksumaailma, muttei pahakaan. Tässä on hyviä hetkiä ja sitten tulee taas näitä oudompia. Loppuvaiheessa tuoksu tuo mieleen tuoreen sammaleen... Ööö... eipä ole ennen tullut moista mielenyhtymää, mutta pidän sateen kasteleman tuoreen sammalen tuoksusta. Joten siitä taas plussaa.

Entäs sitten tämän "jumalaisen" nektarin maku? Maku on hyvin yrttinen ja voimakas. Tästä löytyy hienoisesti pippuria, fenolia, vaniljaa ja myös paahteisuutta. Avasin tämän kyllä liian kylmänä., sillä vasta lämmettyään maut alkavat pehmentyä ja viipyilevät pidempään suussa. Selkeästi parempaa. Terävyyden hävittyä löytyy myös hieman kahvisia vivahteita ja miellyttävää häivähdys eukalyptusta jälkimaussa. Välistä tulee mieleen myös tummempi kandisokeri. Monipuolinen makukombo.

Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Tosin lähes jääkaappikylmänä tämä oli hieman pistävä ja katkera, mutta lämmettyän alkaa toimia. Tämä hyväilee suuta. Jälkimakuun tulee aina välillä enemmän katkeroja, jotka ovat jotenkin eteerisiä ja tuo mieleen eukalyptuksen.

Kokonaisuutena tämä on kyllä erinomainen olut. Tuoksuprofiili ei nyt ollut ihan parasta, mutta muilla osa-alueilla sitten tämä toimikin paremmin. Mielellään tätä juo ja lisääkin ottaisin, jos tätä järkevään hintaan kaappiin saisi. Mutta 13,90€/plo hintaan (ja vieläpä belgialaisesta nettikaupasta) en tätä lähtisi hamstraamaan. Samaan hintaan saa paljon muitakin ja vähintään yhtä hyviä – ellei parempiakin – oluita. Suosittelen silti kokeilemaan, jos tilanne tarjoutuu. 

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Westvleteren Abdij St. Sixtus
Tyyli: Quadrupel / Trappist
Maa: Belgia
Alkoholi: 10,2 %
Muuta: Yksi maailman arvostetuimmista ja halutuimmista oluista
Mistä: Belgian Beer Factory

Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel – Brasserie d'Achouffe

Tänään on jotenkin ollut aivan saamaton päivä. Yritin koko päivän alkaa soittelemaan, mutta on aivan turha alkaa säätämään laitteilla, jos aikaa on alle tunti. Siinä ei ehdi edes kunnolla aloittaa. Pääasiassa päivänä kului keittiössä muille ruokaa tehdässä, tosin kävin siinä välissä myös kaupassa ja siivosin. Vittutti suorastaan, kun tuntui, että päivä valui hukkaan, mutta semmoista se on välillä. Perhe-elämä. No on se oikeasti suurenmoista suurimman osan ajasta.

Itseäni piristääkseni päätin avata puolisen vuotta keittiön viileässä nurkkauksessa majailleen Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripelin. Chouffen "tonttuoluet" on todettu usein hyviksi ja sillä perusteella tämänkin olin varastoon hommannut. Olin tätä säästellyt, jotta voisi jonkun kaverin kanssa tämän nautiskella, mutta ei ole saanut näköjään ketään kylään kutsuttua. Päätin siis availla tämän itselleni ruoanlaitto-olueksi, mutta tästä riitti lasilliset oikein hyvin myös ruokajuomaksi ja saunan päätteeksikin.

Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel on väriltään kullankeltaista ja kirkasta. Pinnalle muodostuva vaahto on kirkkaan valkoista ja erittäin kuohkea  – jopa höttöistä.

Tuosku on hedelmäinen, hienostuneen yrttinen ja kukkainen. Tästä löytyy myös kevyttä humalan pihkaisuutta, mutta muuten en tätä tuoksun perusteella olisi IPAksi veikannut. Jotenkin miellyttävä tuoksuprofiili.

Maku on yrttinen ja pehmeän maltainen. Humalan puraisu alkaa pikkuhiljaa näyttämään pienoisia pihkaisia hampaitaan. Yllättävän mieto on kuitenkin humalointi IPAksi. Tosin belgialainenhan tämä onkin, joten jenkkiläistä humalapommia tästä en ollut odottanutkaan, sillä 42,7 EBU ei vielä kovasti puraise. Alkoholi puskee myös hiukan läpi, mutta yllättävän hyvin se peittyy muiden maukkaiden makujen taakse. 

Suutuntuma on alkuun pehmeä ja lempeä, mutta jälkimaun puolella humala puraisun myötä katkerot antavat ryhtiä maulle. Jännää, että lämmettyään tämän pehmeys vain korostuu. En tiedä kumpi oli loppujen lopuksi parempi – jääkaappikylmä vai hieman lämmennyt versio. Onneksi tässä pullossa on varaa maistella molemmilla tavoilla.

Kokonaisuutena kerrassaan loistava olut! Tätä voisi hommata muutaman pullon jemmaan, jos vielä löytyy. Tässä on myös hinta laatusuhde (9,49 € / 0,75 cl) – jopa monopolin hinta-asteikolla – enemmän kuin kohdillaan. Vahva suositus. Tämä on herkkua. Sekoitus IPAn ja belgialaisen Tripelin parhaita puolia. 

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 44/50 

Speksit:
Panimo: Brasserie d'Achouffe
Tyyli: IPA / Tripel
Maa: Belgia
Väri: 13 EBC
Katkerot: 42,7 EBU
Kantavierre: 17,6 °P
Maltaat:  Pale Ale
Humalat:  Amarillo, Tomahawk ja Saaz
Alkoholi: 9,0 %
Muuta: Käyminen kesti 4–5 vuorokautta, kypsytys 20–25 vuorokautta ja lopuksi varastokäyminen pulloissa 21 vuorokautta.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio