Laajalahden Suurpanimon PIPA vs. Snow White Breweryn Foxy IPA

Joulukuu on ollut kovin kiireinen eikä ole joutanut paljoa olutarvioita valitettavasti kirjoittelemaan. Mutta nyt vuosi vetelee viimeisiään. Huomenna ei mitään tiedossa ja nyt vähän vapaata aikaa, joten voipi muutaman oluen nautiskella. Sain tässä taannoin 4 olutta ja yhden siiderin maisteluun Espoon suunnalta. Hulppealla 25l tuotantokapasiteetilla toimiva Laajalahden Suurpanimo on kahden kaverin kotipanimo, missä on tehty jo monta ennakkoluulotonta olutta, kuten Lapsang souchongilla eli männynjuurilla savustettulla mustalla teellä "savustettua" Savu Porteria. Vertailun vuoksi tällä hetkellä oman kotipanimomme Snow White Breweryn tuotantokapasiteetti on n. 15l.

Syksyllä panimon puuhamies Jaakko Järvinen haastoi meidän panimon tekemään pihlajanmarjalla maustettua IPAa ja pitihän haasteeseen vastata. Niinpä me Mr. Whiten teimme oman versiomme. Syyspäivänä kävin keräilemässä n. kilon verran pihlajanmarjoja Kuopion Kolmisopen ryhmäpuutarha-alueelta, joista sitten 500g marjoja keiteltiin pienessä määrässä vettä, joka lisättiin sitten keiton jälkeen käymispönttöön. 

Foxy ja PIPA. Vasen oikee. Ja Foxyssä kuvan otto hetkellä kaadosta jo
minuutti ja oluttakin näkyy jo hyvinkin. PIPAssa vaahto pysyy
selkeämmin kohtuudesaa.

Laajalahdesta tullut IPA oli maustettu jo keiton aikana marjoilla, minkä lisäksi pöntön oli lisätty käymisen jälkeen kuivamaustumaan kuivattua marjarouhetta sekä kanelia ja kardemummaa. 

Foxy IPA vasemmalla ja Laajasalon
SuurPanimon PIPA oikealla.

Laajalahden SuurPanimon PIPA on väriltään selkeästi vaaleampaa ja kirkkaampaa kuin meidän Foxy IPA. Meidän Foxy IPAmme taas kuohuu aivan valtavan paljon enemmän kuin PIPA, kuten kuvasta näkyy. 

PIPAn tuoksussa kanelia, kevyttä omenaisuutta ja pihlajanmarjaa. Foxyssa kevyttä pihlajanmarjaa, hienoista pihkaista havuisuutta, humalaa ja hartsista happamuutta. Eli eroa on tuoksussa paljonkin. 

PIPAn maussa ensin hedelmäistä humalaa ja kevyttä havuisuutta. Jälkimakuun tulee hapokasta marjaisuutta ja Fazerin Kettu-karkin jälkimakua. Ei sentään niin makeaa. Hieno kombo. Makumaailma toimii oikein hyvin. 

Foxy IPAssa ensimaku on paljon hyökkäävämpää ja kirpeämpää. Sitten makuun tulee mukaan humalaa ja selvää hapanta marjaisuutta, joka on voimakkaampaa kuin PIPAssa. Jälkimakuun hiipii hieman viljaista jauhoisuutta. Foxy on selkeästi happamalta kuin PIPA, vaikka PIPAan on käytetty suhteessa enemmän marjaa kuin Foxyssa. 

PIPAn suutuntuma on pehmeämpi, mutta muuttuu jälkimakuun nopeasti hieman happamaksi ja raikkaan marjaisaksi. Hiilihappoja on kohtalaisesti. Foxyssä suutuntumaa hallitsee happamuus ja hiilihappoisuus. 

Kokonaisuutena PIPA edustaa selkeämmin IPA linjaa, kun taas meidän Foxy lähtee harhailemaan jonnekin Sour ALEjen makumaailmoihin. Ulkonäöllisestikin PIPA on tyylipuhtaampi IPA. Foxyssa on suodattamattoman vehnän sameutta ja kermatoffeen väri johdattaa ajatukset enemmän BelgiALEjen tai Brown ALEjen suuntaan. Alkutavoitetta edustaa selkeämmin Laajalahden SuurPanimon PIPA, joten julistan omalta osaltani pisteet sille. Sour ALEjen ystävät voisivat hyvinkin saada suuremman nautin Foxy IPAstamme. 

Mutta kaikkiaan maukkaita tuotoksia on taas kotiolosuhteissa saatu aikaiseksi. Laitan tähän tarkempia speksejä molemmista oluista, jos saan Jaakolta luvan jakaa tätä tietoa sekä kaivettu oman reseptimme kurahtaneen läppärin kovalevyltä. 

Mutta tällä nyt mennään. Kaikesta huolimatta erinomaista alkavaa vuotta kaikille oluen ystäville – ja muillekin. Tästä on hyvä jatkaa.

Tähän vuoden vaihdon musaksi lyödään Pariisin Kevään Pikku Huopalahti biisi. Siitä löytyy Arto Tuonelan laulamana ensivuodelle loistava ohjenuore: "Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai voi odottaa seuraavaa." Mutta minä pidän kuitenkin tämän, kun ollaan jo mukavasti kyydissä.