Savo Special Bitterin poikkeuserän rinnakkaisvertailu – Iso-Kallan Panimo

Tänään suoritin mielenkiintoisen rinnakkaismaistelun. Elokuussa kaveri kysyi olenko jo maistellut erikoiserän Iso-Kallan Panimon Special Bitteriä. En ollut ja heti heräsi kiinnostus, mikä on homman nimi. Iso-Kallan Panimo oli julkaissut 26.7.2014 seuraavanlaisen ilmoituksen Facebook-sivuillaan:

"Kah nytpä on harvinaisuus liikkeellä bitterin muodossa. Maltaiden punnituksessa tapahtuneen inhimillisen erheen vuoksi Special Bitterin mukaan on eksynyt vehnämallasta!

Tarkoittaapi sitä, että olemus ei ihan bitter perinteitä mukaile vaan tuoksussa ja maussa havaittavissa enemmän hedelmäisyyttä, mm banaania.

Tämän tupla-special erän tunnistat eräpäivästä: 16.5.2015

Tästäkin huolimati hyvää viikonloppua toivottaen,

-Optikolle ajan varanneet panomiehet."

Kyseessähän oikeastaan tuotevirhe, eikä tuote tällöin vastaa oikeaa. Periaatteessa tuotte olisi voitu/pitänyt vetää markkinoilta, sillä tuotteen etiketissä oleva tuoteseloste ei pidä paikkaansa. Tosin hengenvaaraa tästä ei koitune (toki voihan niitä vehnä-allergikkojakin olla), mutta joku kyseistä erää maistanut voi todeta tuotteen olevan huono ja pettyä, eikä maista sen takia kyseistä olutta toiste. Tai voihan siinä käydä toisinkin päin, mutta pettyy sitten kun maistaa originaalia. TAI sitten olutharrastaja voi ottaa asiasta hyödyn irti ja suorittaa vertailun, miten määrä "X" (jonka osuutta ei  siis valitettavasti tiedetä) vehnämallasta seassa vaikuttaa makuun, tuoksuun ja ulkonäköön.

Kävin metsästämässä heti tämän "viallisen"/Tupla-Special (tämä riippuu, miltä kannalta tätä ajatellaan) erän jemmaan. Tätä jouduin katselemaan useammastakin kaupasta, mutta lopulta samainen kaveri vinkkasi sitä löytyvän Kuopion Sokoksen alakerran S-marketista. Pullon hommattuani se jäi jääkaappiin pitkäksi aikaan, kunnes muistin sen ja aloin etsimään sille vertailukaveria.

Perus Special Bitter (PE 2.5.2015) vasemmalla ja "viallinen"
Tupla-Special Bitter (Erä PE 16.5.2014) oikealla.

No nyt tätä päiväyksellä 16.5.2015 varustettua Tupla-Special Bitteriä tuntui löytyvän kaikista kaupoista, mistä etsin, muttei muilla päiväyksillä. Lopulta tällä viikolla löysin päiväyksellä 2.5.2015 erää Kuopion Kolmisopen Citymarketista ja ajattelin tämän olevan sopiva vertailukumppani. Molemmat olisivat lähes samanikäisiäkin, joten vertailuasetelma vehnän vaikutuksen havainnointiin olisi tällä parilla varmasti todettavissa. Annoin molempien oluiden lepäillä viileässä muutaman päivän ja nyt lauantaisaunan jälkeen oli sopiva hetki suorittaa vertailu rauhassa.

Ulkonäöllisesti oluissa ei ole oikeastaan mitään eroa.
Perus Special Bitter (PE 2.5.2015) vasemmalla ja "viallinen"
Tupla-Special Bitter (Erä PE 16.5.2014) oikealla.

Ulkonäkö:

Erien kesken on hankala nähdä minkäänlaista eroa. Molemmat ovat väriltään vaalean meripihkan värisiä ja pinnalle kertyy molempiin kaunis ja korkea vaahtokukka. Tupla-Special erän vaahto on hieman pidempikestoista ja sitä jää pinnallekin hivenen enemmän.

Jos kovasti yrittää löytää jotain eroa, niin originaali on ehkä hivenen tummempi ja enemmän punertavaan taittava. Hankala on kyllä erottaa. Ehkä vain kuvittelen. Joka tapauksessa houkuttelevan näköistä olutta. Ekaerä menee tasan.

Tuoksu:

Erä PE 2.5.2015: Tuoksu on raikas ja hieman hapan. Humalan katkeron voi aistia jo tuoksussa. 

Erä PE 16.5.2015: Tupla-Special erän tuoksu on "tunkkaisempi" ja pehmeämpi, mutta katkeron aistii tästäkin. Aistittavissa hentoa banaanisuutta ja esterisyyttä. Verrattuna oikeaan tuotteeseen tästä on vaikeampi saada tuoksuja irti ja tuoksujen kokonaisuus ei ole niin selkeä. Tämän erän vei originaali.

Maku:

Erä PE 2.5.2015: Alkumaku on hedelmäisen raikas ja maltainen, mutta pian reipas katkerohumalointi ottaa vallan ja johdattelee jälkimaun katkeraan loppuunsa. Ja tässä tarkoitan maukasta katkeruutta. Napakka mallasrunko tukee humalointia ja jälkimaussa katkero ei ruoski pyörän sisäkumilla makunystyröitä, vaan tunnelma on enemmänkin koivunvihtamainen.

Erä PE 16.5.2015: Makumaailma on pehmeämpi ja hedelmäisyys on banaanista. Katkero tulee miedommin ja vähän tympeämpänä verrattuna originaaliin. Tämä on vähän tiukempi juttu. Molemmissa mauissa on puolensa ja tietyllä tapaa tykkään tuosta humaloidummasta vehnämausta, mutta pitkällisen pohdinnan ja useiden makusteltujen suullisten jälkeen nostan tämänkin erän originaalille.

Suutuntuma:

Erä 2.5.2015: Originaalin suutuntuma on tuhti, mutta kuitenkin raikas. Kauppavahvuiseen on saatu kiva mallasrunko, joka tukevoi makumaailmaa. Humalan katkerot kiristää tuntuman katkeron puolelle ja kuivattaa suuta miellyttävästi.

Erä 16.5.2015: Suutuntuma on selkeästi orinaalia pehmeämpi ja keveämpi. Humaloiden katkeruus ei kuivata suuta samalla tavalla kuin originaalissa. Jälkimaussa suutuntuma latistuu, eikä se kanna niin pitkään kuin originaalissa. Vaikka nyt mennään erimaailmoissa on vaikea valita kumpi olisi tällä saralla parempi. Pidän molemmista. Tässä vehnä tulee selkeästi esille ja tekee siitä vehnäolutmaista. Pehmeys on vehnäversiossa se valtti, mutta suutuntuma on lyhyempi kuten usein vehnissä. Originaalissa taasen suutuntuma on pidempi ja hieman tasapainoisempi. Päädyn tässä tasapeliin.

Upeat vaahdot. Vasemmalla originaali
ja oikealla vehnäinen-versio

Kokonaisvaikutelma:

Täytyy todeta ensin, että lääkkeiden parissa työskentelevänä suhtaudun tuotevirheisiin erittäin vakavasti. Ehkäpä siksi ensireaktioni tähän oli myös hiukan varautunut. Toisaalta kyseessä ei ole samanasteisesta tilanteessa, kuin lääkkeiden kohdalla. Tiedotus olisi voinut panimonpuolelta olla kuitenkin laajempi. Innostuneena oluenmaistelijana – ja etenkin aloittelevana kotioluen tekijänä – tämmöisen erehdyksen tarjoama mahdollisuus maistaa yhden ainesosan mukaantulon vaikutus kokonaisuuteen antaa todella mielenkiintoisen mahdollisuuden, jota ei voinut olla käyttämättä hyväksi. Näin siis annan anteeksi tämän markkinoille päässeen tuotevirheen ja näen sen sinällään positiivisena mahdollisuutena. Toki tiedotus tästä erheestä olisi voinut olla laajempaa.

Kokonaisuutena Erä PE 2.5.2015 on harmonisempi ja selkeämpi. Erä PE 16.5.2015 on pehmeämpi, mutta "hapuilevampi" kokonaisuutena. Maut ei ihan asetu kohdilleen, vaikka hienoja hetkiä tämäkin yhdistelmä tarjoaa. En olekaan varmaan koskaan vehnäpohjaista ESB:iä tai Bitteriä maistellut. Tästä voisi kehitellä semmoisenkin tuotekehittelyllä. 

Sen verran vehnä makumaailmaan vaikuttaa, että se on selkeästi aistittavissa. Testasin tätä myös kokemattomamman olutmaistelijan (eli vaimoni) suulla. Hän huomasi myös eron selvästi tietämättä kumpi on kumpaa. Eli voisi sanoa, että tässä on kaksi eri olutta vertailussa. Peruspohja on sama, mutta vehnällä maltaana on voimakas, vaikkain pehmeä persoona. 

Eli tämäkin erä menee originaalille, joten kokonaispisteissä Iso-Kallan Panimon Special Bitter selätti "Tupla-Special Bitterin" rinnakkaisvertailussa.

Olutharrastelijoille ja oluista kiinnostuneille voin suositella lämpimästi tällaista rinnakkaisvertailua. Tässä voi maistaa, haistaa ja kokea kuinka valituilla raaka-aineilla on väliä. Asiasta innostuneiden kannattaa seurailla myös Mikkellerin ja BrewDogin hiiva- ja humalasarjoja, joissa on tarkoituksena tarjota kiinnostuneille rinnakkainvertailtavaksi sama tuote yhden muuttujan erolla (hiivakanta tai humalalajike). 

Maltaiden kokonaismäärä on todennäköisesti ollut näissä kahdessa sama, mutta vehnää on livahtanut joukkoon jonkin mallasmäärän tilalla. Joka tapauksessa tämä asetelma tarjoaa kivan testailumahdollisuuden. Tässä voisi kokeilla myös perinteistä kolmiosokkotestiä eli verrata samalla myös kahden eri peruserän makuamaailman yhteneväisyyttä suhteessa Tupla-Special erään. Eli valitse kaksi originaali Special Bitteriä eri eristä ja ota kolmanneksi tämä Tupla-Special erä. Sitten sokkona koetetaan tunnistaa, mikä on tämä erikoiserä.

Mielenkiintoinen keissi hyvän oluen kanssa. Suosittelen kokeilemaan rinnakkaistestiä, jos omilta kulmilta tätä  spessua erää löytyy.

Tuomio Erä 16.5.2015:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50 

Tuomio Erä 2.5.2015:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: ESB / Bitter
Maa: Suomi
Katkerot:  34 IBU
Kantavierre: 10,7°
Maltaat:  Pilsner, Pale Ale, Dark Ale, Crystal (16.5.2015 erässä myös vehnää)
Humalat:  EKG
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: 16.5.2015 päiväyksellä oleva erä on "terästetty" vahingossa vehnällä
Mistä: 16.5.2015 erä Sokoksen S-Market, Kuopio / 2.5.2015 erä Kolmisopen Citymarket, Kuopio

Wanaka Stout – Pyynikin Käsityöläispanimo

Pyynikin Käsityöläispanimon Wanaka Stout on vaikuttanut minusta kiinnostavalta jo jonkin aikaa, mutta Kuopiosta en sitä valitettavasti ole löytänyt. Elokuun lopussa Tampereella vieraillessani oli yksi tavoitteeni löytää tätä ja tuoda Kallaveden äärelle maisteltavaksi sopivana hetkenä. Se onnistui ja nyt on se hetki.

Mainittakoon vielä, että en tätä Tampereen keskustasta muutamasta kaupasta tätä löytänyt, mutta yllätyin iloisesti, kun piipahtaessani pienessä K-Extra Raviolissa Hämeenkadulla, näitä pulloja oli kylmässä. Oi oi. Kylläpä piskuisen K-Extran pointsit nousi minun silmissä. Muutenkin laadukas olutvalikoima noin pieneksi kaupaksi.

Vähän valjun näköinen tumma juoma
piilottaa sisäänsä upean ja
maukkaan makumaailman.

Olut on väriltään aavistuksen punaiseen taittavaa tumman ruskeaa. Hyvin tummaa. Ei paljon valo kuulla läpi vasten katsottunakaan. Vaaleaa vaahtoa kertyy hyvin niukasti ja se laskea nopeasti, mikä saa oluen näyttämään vähän latistuneelta. 

Tuoksussa raakakaakaota, paahtunutta mallasta, hienoista makeutta ja häivähdys kahvia. Lämmetessä tuoksut voimistuu. Olueni oli alkuun aivan liian kylmää ja annoin sen levetä reilun vartin pöydällä välillä vain nuuhkien sitä.

Maussa tuntuu myös makeutta ja kahvia. Myös vähän suklaista maltaisuutta. Suutuntuma on erittäin pehmeä, lähes silkkistä kahvikastiketta. Tai enemmänkin juoksevaa kahvivanukasta. Ei kuitenkaan liian makeaa.

Kokonaisvaikutelma on erittäin positiivinen. Omaan makuuni sopiva kauppavahvuinen stout, vaikka pidän hiukan kuivemmasta makumaailmasta enemmän. Tämä voisi toimia hyvänä kaverini jollekin ei liian makealle suklaa- ja/tai kahvijälkkärille. Tai miksei myös perusmaukkaan karjalanpaistin kaverina.

Tunnelmalliseen tumman herkun kaverina tarjoilisin korville jotain pehmeän tummia säveliä. Ja näitä tarjoilee New Yorkilaiset jätehuollon yrittäjät. Jep. Eli Fun Lovin' Criminals. Poijilla on/oli tosiaan rekka- ja roska-autofirma nimeltään DiFontaine Carting & Asbestos removal Co. ja ilmeisesti myös monia muita bisneksiä ympäri maailmaa. Mielenkiintoinen bändi, joka flirtailee mafiatyylisillä teemoilla (kuten esim. roska-autofirma, puvut ja huumeviittaukset) ja soittaa tosi lounge-henkistä fiilistelymusaa. Tätä bändiä – ja etenkin 100% Colombian levyä tuli kuunneltua oman aikuistumisen kynnyksellä vuonna 1998 ja 1999 todella paljon. Sieltä ehdoton ykköshitti on Love Unlimited. Tässä teillekin.

"Barry White, saved my lifeAnd if Barry White, saved your lifeOr got you back with your ex-wifeSing Barry White, Barry White, it's alright"

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra- ja vehnämaltaat
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Pullo käyvä
Mistä: K-Extra Ravioli, Tampere

Audible Ale – Red Hook Brewery

Tässäpä panimo, joka on itselleni täysin uusi tuttavuus. Elokuun viimeisenä viikonloppuna olimme Tampereella katsomassa stand upin nousevia kykyjä ja samalla reissulla en voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi vaan, pyrin löytämään uusia olusia maisteluun. Erityisesti hakusessa oli Pyynikin käsityöläispanimon Wanaka stout, jota yritin löytää mm. Sokos-Herkusta. Sieltä ei sitä löytynyt, mutta mm. tämmöinen Red Hookin Audible Ale lähti mukaan.

Olut on väriltään hunajankeltaista ja kirkasta. Vaahto kertyy pinnalle noin sentin kerros ja se laskeutuu nopeasti. Pieniä kuplia kipuaa tasaisen rauhallisesti kohti pintaa.

Tuoksussa mukavasti mallasta ja hedelmäistä makeutta. Jotain marjaisaa ja jotain, mikä on tuttua maissioluista.

Maku on kevyt ja jopa hieman laimean. Jotain hedelmäistä makeutta, vähän kuin mangoa. Toisaalta tulee mieleen Sol tai Miller, mutta on tämä kuitenkin maltaisempi. En ole muutamaan hetkeen maistanut näitä, joten voi olla, että olen tottunut vähän tuhdimpiin makuihin viimeaikoina.

Suutuntuma kevyt ja raikas. Maltillinen hiilihappoisuus tukee makeutta vähän kirpeämpään suuntaan. Väljähtyessään todennäköisesti laimeaa, makeaa litkua.

Kokonaisuuten tämä uusi Ameriikan tuttavuus jättää keskitasoisen tunnelman. Sinällään maukas juoma, joka ei saa kuitenkaan syttymään. Toki jos tätä tarjottaisiin perus Suomi-bulkin vaihtoehdoksi, niin tähän käteni tarttuisi mieluummin. Saunan päälle kelpo ketterä.

Panimo vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta, joten jos tilaisuus tulee maistaa jotain uutta, niin varmasti siihen tartun. Nettisivujen mukaan panimolla on mm. kurpitsaportteria (Pumpkin Porter). Olisipa mielenkiintoista maistaa sitä.

Musaakiksi laitetaan tunnelmia jenkkiläisen S. Careyn tuoreelta Range of Light albumilta. Tutustuin tähän artistiin itsekin vasta eilen ja tänään on kuunneltu lisää. Vähän samoissa utuisissa ja maalailevissa tunnelmissa liikutaan kuin islantilaisen Ólafur Arnaldsin levyillä. Ei ihan yhtä synkeää, mutta haikeeta. 

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Red Hook Brewery
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Yhdysvallat
Katkerot: 22 IBU
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: S-Market Sokos-Herkku, Tampere

Savo Pale Ale – Iso-Kallan Panimo

Taas oli uutta paikallista tupsahtanut kauppan hyllylle. Iso-Kallan Panimo on tuonut markkinoille Savo sarjan uutukaisen, Savo Pale Alen. Tätä näin viikko sitten Shivan Dragnin keikalla jollakin pöydässään ja heti heräsi mielenkiinto päästä maistamaan uutuutta. Ilmeisesti oli muillakin samoja aattehia, kun oli pentele ehtinyt loppua nautiskellessani Malmgårdin Proto #5:sta. Siinäkin kerrassaan hieno Saison. 

Sen sijaan maistelin sitten jälleen kerran Savo Saisonin ja Savo Indian Pale Ale. Molemmat ihan kelpo juomia, joita ei valitettavasti pääse kotona maistelemaan, koska 4,7 % -raja ja monopolihan ei noita myyntiin ota. Näitä on muutamaan kertaan tullut kesän aikana maistettua, kuten myös Proto #5. Hauskaa, että sitä vielä sitä Pannuhuoneelta hanasta sai, mutta johtuu kuulema siitä, kun olivat joutuneet seisottamaan tynnyrissä. Välillä hanasta ei nimittäin tullut muuta kuin vaahtoa. Jospa vaahdot laskeutuisi ja sitä myötä saison nautiskelijoiden tuoppeihin ja lopulta Proto #6 hanaan. 

Mutta sitä odotellessa sitten tämän olusen pariin. Kun tämän torstaina kaupan hyllyssä näin, niin lähti heti mukaan myslin ja maidon kaverina. Tänään Savo Pale Ale pääsi sitten ruokajuomaksi kotitekoiselle intialaistyyliselle päivälliselle. Kanaa, itsetehtyä linssi-paprika-curry-mössöä, raitaa ja naan-leipiä sekä riisiä ja salaattia. Ajattelin oluen toimivan hyvin hieman tuhdimpien makumaailmojen kera, enkä joutunut pettymään. Olut on ilmeisesti aika uusi, koska tämän speksejä ei löydy vielä panimon nettisivuilta, kuten normaalisti. Siitä olutharrastaja voi antaa suuret plussat panimolle. Lisään tarkemmat tiedot, kunhan ne löytyy sivuilta.

Savo Pale Ale muistuttaa väriltään tummaa simaa ja on hieman sameaa. Tuoksussa hiukan sitruunaa, appelsiinia ja karamellisoitua omenaa. Mukavan raikastuoksu, jossa pientä hiivaisuutta.

Maku on hedelmäinen ja kevyen sitrusmainen. Enemmänkin mandariini/appelsiini-osastoa kuin sitruunaa. Kevyehkö humalointi. Jälkimaku ei ole kovin pitkä eikä poikkea paljoakaan oluen mausta.

Suutuntuma on kevyt ja miedosti hiilihappoinen. Jopa hivenen vetinen. Kokonaisuuten tämä on silti erittäin kelpo kauppavahvuinen Pale Ale. Toimi hyvin tämän ruoan kanssa. Iso-Kallan Panimo on tuonut markkinoille viimeaikoina hyviä oluita, kun on lähdetty kokeilemaan rohkeasti erilaisiakin olut tyylejä. Harmi vain, ettei keinotekoisen prosettirajan vuoksi näitä oluita voi kotiin ostaa. Saison ja IPA olis voineet olla hiukan eivät todennäköisesti olisi olleet niin maukkaita, jos ne olisi lähdetty laimentamaan kauppavahvuuteen. 

Mielelläni näitä kotiin ostaisin, mutta pyrin suosimaan näitä kotimaisia panimoita aina, kun voin. Eli maistelen ainakin kotimaisten pienpanimoiden kauppavahvuutta vahvemmat oluet baareissa ja ravintoloissa. Onneksi ruokakaupat, jopa hyvin pienet, panostavat tänäpäivänä laadukkaaseen olutvalikoimaan. Valinnan varaa toki on, mutta monta olut tyyliä jää ulkopuolelle monopolia suosivan rajan vuoksi. Tämän voisi sulattaa, jos Alko Oy tarjoisi oluiden kohdalla edes jotain vastaavaa laajuutta kuin viinien kohdalla. Tai ottaisivat enemmän poikkeuksia eri myymälöihin. Poikkeaahan Arkadian myymäläkin valikoima jostain syystä muista.

Tänään on ollut taas musarintamalla Bon Iver päivä. Tämän bändin ja nokkamiehen Justin Vernonin muukin tuotanto on kolahtanut meikäläiseen sen verta kovasti, että levyt pyörii tiuhaan niin vinyylisoittimessa, autossa kuin nappikuulokkeissakin. Tänään For Emma, Forevery Ago -levyltä löytyvä Lump Sum biisi on tuottanut parhaimmat väristykset. Sitä siis teillekin. Hyvää sunnuntai-iltaa.

Tuomio:

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Herkkua Savosta.
Mistä: Sokoksen S-Market, Kuopio

Schneider Weisse TAP 7 Unser Original – Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn

Kun eilen reittasin Schneider Weisse TAP 6, koska lisäsin sitä pulled porkin marinaadiin, niin tänään otin sitten maistoon TAP 7 Unser Original valmiin pulled pork -burgerin kera. Tämän oluen resepti on ilmeisestikin peruja aivan panimon alkuajoilta (1872), jolloin George I Schneider aloitti tekemään olutt kuningas Ludwig II:lle. Nykyinen panimomestarihan on edelleen saman perheen kasvatti George VI. Hienoa, että maailmalta löytyy näitä perheyrityksiä, joissa vaalitaan perinteistätaitoa ja pidetään vielä hommat omissa käsissä.

Itsetehtyä pulled porkia, coleslawta ja
sämpylää. Sekä hyvää saksalaista vehnää.

Olut on väriltään pähkinän ruskeaa ja sameaa, kun ottaa pohjahiivat mukaan. Vaahtoa kohoaa kaadettaessa kivasti, mutta se laskee aikanopeasti ohuehkoksi kerrokseksi.

Tuoksussa sitrusmaista kirpeyttä, häivähdys toffeeta. Vehnässä tyypillistä hiivaisuutta on selkeästi aistittavissa.

Maussa tuntuu myös vähän sitrusmaista raikkautta, banaania, paahdettua hasselpähkinää ja hienoista lanttumaisuutta. Myös maussa nousee esiin hiivaisuutta. Jälkimaussa tuntuu liian vähän paistunutta hiivaleipää. Suutuntuma on mukavan pehmeä, jota sitrusmainen raikkaus piristää.

Kokonaisuutena maukas vehnä, vaikkain aavistuksen tympeyttäkin siitä löytyy. Ruokaoluena erittäin kelpo. Tätä voisi ostaa useamminkin. Toimi myös törkeän hyvin pulled porkilla ja coleslawlla täytetyn burgerin kera.

Ruokailun taustalle pyöräytin vinyyliltä The Five Corners Quintetin Chasin' The Jazz Gone By. Tämä loistava suomalainen jazz-poppoo on yksi omia suosikkejani ja tätä levyä on tullut kuunneltua paljonkin. Nostan tähän eriyisen hyväntuulisen This Could Be The Start of Something, jossa laulut hoitaa upea ääninen ja charmantti jazzlegenda Mark Murphy. 

Hyvä päivä. Hyvää Ruokaa. Hyvää musaa. Mitäpä sitä muuta ihminen voisi toivoa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Weisses Bräuhaus G. Schneider und Sohn
Tyyli: Hefeweizen
Maa: Saksa
Väri:  EBC
Katkerot: 14 IBU
Kantavierre: 12,8°
Maltaat:  60% vehnämaltaita ja 40% ohramaltaita Kelheimin alueelta.
Humalat:  Hallertauer Tradition ja Magnum
Alkoholi: 5,4 %
Muuta: Oluen resepti on vuodelta 1872
Mistä: Tilattu saksalaisesta gourmondo.de nettikaupasta

Schneider Weisse TAP 6 Unser Aventinus – Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn

Pulled Pork purilaista on tehnyt mieli jo viikon päivät. Asiahan oli saatava ratkaistua, joten ostin kilon verran porsaan lapaa, jonka laittelin marinoitumaan huomista varten. Marinadiin halusin laittaa olutta ja kaivelin kaapista jotain siihen sopivaa. Olisin halunnut tummaa lageria laittaa, muttei sattunut nyt jääkaapissa olemaan, joten päädyin valitsemaan Schneider Weisse TAP 6 Unser Aventinusksen, joka on tumma vehnä olut. Tässä on myös hieman makeutta, joten se sopinee hyvin marinadin muuhun makeuteen. Samalla tarjoutui mahdollisuus reitata tämä.

Schneider Weisse TAP 6 Unser Aventinus on väriltään tumman ruskeaa ja hieman sameaa. Vaalean ruskeaa vaahtoa kertyy reilusti pinnalle kaadettaessa, mutta se laskeaa nopeasti.

Tuoksussa makeutta vähän maltaisuutta ja kuivattua taatelia Myös yrittisyyttä löytyy. Fenkolia ja  rusinaa.

Maku on pehmeän maltainen. Siitä löytyy hieman kotikaljamaista makeutta, mutta tuhdimmalla makumaailmalla. Myös yrttisyyttä, lakritsia ja banaaniakin. Hieman lämmettyään banaanisuus voimistuu, joten ehtaa vehnää lämmöllä.

Suutuntuma on pehmeä ja lämmittävä. Tämä johtunee prosenteista, mutta alkoholi ei maistu onneksi.

Kokonaisuuten miellyttävä olut. Vähä tuhdimpi vehnä syysiltoja lämmittämään. Oikein maukasta.

Koska possulla lähdettiin liikenteeseen niin lopetetaankin possuilla. Musakaveriksi levylautaselle kun lätkäisee Black Sabbathin War Pigsin, niin hommahan alkaapi olemaan ihan kohillaan.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Weisses Bräuhaus G. Schneider und Sohn
Tyyli: Weizenbock
Maa: Saksa
Katkerot: 16 IBU
Kantavierre: 18,5°
Maltaat:  50% vehnämaltaita ja 50% ohramaltaita Kelheimin alueelta.
Humalat:  Hallertauer Tradition ja Magnum
Alkoholi: 8,2 %
Mistä: Tilattu saksalaisesta gourmondo.de nettikaupasta

Querkus Smoked Oaked Porter – Ridgeway Brewing

Ystäväni Sahti-Seppo kävi maistelemassa muutamia viikkoja takaperin luonamme kotitekoisia oluitamme. Ensimmäinen tekeleemme Wreittaus IPA sai mieheltä parhaan arvio, vaikka Mandarin IPA ja Hefekin maistuivat. Samalla kertaa sain tuliaisena Ridgewayn Breweryn Querkus Smoked Oaked Porterin.

Tämän olen joskus maistanut, mutta tästä lienee jo useampi vuosi, joten muistikuvat on aika heikot. Nyt olisi sopiva hetki maistella tämä kauppavahvuinen porter uudestaan.

Querkus on väriltään tumman punertavan ruskeaa, josta valoa vasten ruskeanpunainen kuulto tulee hieman läpi. Vaahtoa kertyy pinnalle kaadettaessa kivasti, mutta se laskee aika nopeasti.

Tuoksussa suklaisuutta, paahteista mallasta ja häivähdys savuisuutta. Lämmetessään tuoksut voimistuu ja paahteisuus lisäntyy.

Maku on suklainen ja maltainen. Siitä voi aistia myös tammitynnyriä. Kuin häivähdys vähemmän savuista skottiviskiä. Kuin olisi ottanut hörpyn porteria pienen viskitilkan jälkeen. Jälkimaussa viipyilee kahvinen ja hennon savuinen paahteisuus.

Suutuntuma on aika pehmeä, mutta aavistuksen vetinen. Lämpenemisen jälkeen vetisyys on poistunut ja pehmeyden kaveriksi on tullut hivenen kuplivainen happamuus.

Kokonaisuutena lämpenemisen jälkeen oikein maukas olut. Alkuvaiheessa viileys pidätteli aromeja ja  suutuntumassa oli vetisyyttä, joka onneksi poistui lämmön myötä.

Tässä eilen Heavy Metal legenda King Diamond julkaisi ensi kuussa starttaavan Yhdysvaltain kiertueensa lämppärin ja se on Kalakukkokaupunki lähtöinen Jess and the Ancient Ones. Ainut lämppäri. Joka keikalla. Ja se miksi bändi on siellä johtuu vain siitä, että itse King halusi bändin lämppäämään. Ei ketään muuta. Ihan helvetin hienoa. Sen kunniaksi uudempaa Jess and the Ancient Onesia ja uusi video Astral Sabbath. 60-70-luvun mystisissä progemaisissa okultistimaailmoissa liikutaan. Olkaa hyvä.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Ridgeway Brewery
Tyyli: Porter
Maa: Englanti
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Ystävä toi tuliaiseksi.

Bryggeri Stout – Panimoravintola Bryggeri

Upea lähes musta dry stout.

Tänään otin maisteluun Bryggerin Stoutin. Bryggeriltä on tullut maisteltua useampiakin oluita, joista muutama on ollut oikein vakuuttavia ja muutama mitättömämpiä. Mutta entäs tämä kauppavahvuinen Stout

Väriltään hyvin tumman ruskeaa. Lähes mustaa. Paksuhkon oloista. Pinnalle kertyy ohuehko kerros hyvin vaalean ruskeaa vaahtoa.

Tuoksussa kahvia, suklaata, vaahterasiirappia ja häivähdys savua. Ehkäpä enemmänkin reilua paahteisuutta kuin savua. 

Maussa lievän paahtimessa paahdettua kauraleipää, tummaa suklaata ja kahvia. Olut on aikaka kuiva. Jälkimaussa maistuu pitkään paahteinen kahvi ja tummasuklaa. Lämmetessään maut voimistuvat, joten suositellaan nauttimaan hieman lämpimämpänä kuin suoraan jääkaapista. Suutuntumassa alkumaku on kevyt, jopa hieman vetinen, mutta jälkimaussa maut ovat tuhdimpia.

Kokonaisuudessa oikein maukas dry stout. Tätä voisi ostaa kaappiin jemmaankin. Painii melkein samassa luokassa yhden suosikkini Belfast Bay McGoverns Oatmeal Stoutin kanssa.

Mustaa nektaria niukalla vaalealla vaahdolla.

Tällä kertaa en laitakkaan musiikki suositusta vaan suosittelen Docventureksen toisen tuotantokauden kunniaksi suosittelen kaikkia avaamaan hyvän oluen ja tutustumaan poikain valitsemiin dokumentteihin. Tänään on vuorossa Yes Men Fix the World. En tiedä voiko sitä katsoa jälkikäteen, mutta suosittelen, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Hieno dokkari. Hienoa työtä Tunna ja Riku.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Panimoravintola Bryggeri
Tyyli: Dry stout
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra, kaura ja paahdettu ohra
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: K-extra Ravioli, Hämeenkatu 29, Tampere

Schneider Weisse TAP 3 Mein Alkoholfreies – Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn

Kotipanimokaverina Mr. White oli tilaamassa oluita ja viinejä Saksalaiselta gourmondo.de nettimyymälältä ja minäkin päädyin tilaamaan samassa erässä Schneider Weisse Setin, joissa olisi ollut panimon TAP 1-7 oluet hintaan 9,99 €. Harmillisesti sieltä tulikin vain TAP 3, TAP 6 ja TAP 7, joista kahta jälkimmäistä olen joskus maistanutkin. 

Huomenna alkaa uudet työt ja sen kunniaksi voi ottaa testiin yhden alkoholittoman eli TAP 3 Mein Alkoholfreies. Mielenkiinnolla odotan, mitä saksalaiset ovat saaneet aikaiseksi.

Olut väriltään hieman punertavan ruskeaa ja sameaa. Kaadettaessa vaahtoa kertyy reilusti, mutta sen suurin huippu on aika lyhytikäinen. Tosin pinnalle jää muutaman millin kerros kuohkeaa vaahtoa. Tuoksu on hieman mieto, kotikaljamainen ja mallasleipäinen.

Maussa hedelmäisyyttä ja makeutta, jota tuntuu olevan useinmiten alkoholittomissa oluissa. Häivähdys sitruunaa ja juuresmaisuutta. Kuin miedosti porkkanaa ois mehustettu maltaan ja sitruunan kera. Maltaisuus on pienempää kuin kotikaljoissa. Onhan tämä toki vehnäolutta. Oikeastaan ihan miellyttävä.

Suutuntuma on pehmeän leipäisä ja kevyt. Vähän vaahtoisan kuohkeaa, mutta vain niukan hiilihappoista.

Kokonaisuutena yksi parhaimmista maistamistani alkoholittomista oluista. Tätä voisin jopa toistenkin ostaa. Toivottavasti löytyy jostain kauppojen valikoimista.

Musiikiksi jotain saksalaista ja otetaan kesän Kuopion vierailun kunniaksi Scorpionsia, vaikkakin keikka oli kaikessa mahtipontisuudessaan väsähtänyttä jamittelua ja hittien soittamista rivissä, parittain, vierekkäin, jne. Bändillä on kuitenkin osa myös omassa elämässäni. Muistan kuinka on tullut bändin musiikin tahtiin tanssittua discon viimeisiä hitaita ala-asteella. Muutosten tuulet. Wind of Change.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn
Tyyli: Dunkel Weisse / Alkoholiton
Maa: Saksa
Kantavierre: 6,5 %
Maltaat:  60% vehnämallasta ja 40 % ohramallasta
Humalat:  Hallertauer Tradition
Alkoholi:  < 0,5 %
Mistä:  Tilattu saksalaisesta gourmondo.de nettikaupasta

Ginger – Williams Bros. Brewing Co.

Tämäkin on kirjaus arkistoista, joita en ole jostain syystä aiemmin ehtinyt kirjailla ylös blogiin. Tässä siis arviot Skotlantilaisen Williams Bros. Brewing Co.:n panema Ginger inkivääriolut. Bruce ja Scott Williamsin luotsaama pienehkö panimo tekee lähtökohdiltaan mielenkiintoisia oluita kuten merileväolut (Kelpie Seaweed Ale, joka ei kyllä omaan makuuni tarjonnut mitään kiinnostavaa) ja sehän on aina mielenkiintoista. Tosin on syytä muistaa, ettei kikkailu tuo lisäarvoa, jos lopputuotteen maut ei satu kohdilleen. Panimo on tunnettu myös juurikin miedoista oluista, joten näitä löytää aika hyvin suomalaisista maitokaupoista. Suosittelen kokeilemaan.

Olut on väriltään vaalea kullan keltainen ja hyvin kirkas. Pinnalle kertyy todella niukasti vaahtoa.

Gingerin tuoksussa on päällimäisenä inkivääriä, mutta siitä löytyy myös sitrusta ja makeutta. Itseasiassa hyvin simamainen. Monipuolinen ja maukas tuoksu, vaikkakin hieman liian makea omaan makuuni. 

Maku on raikas, mutta maltainen. Inkivääri ja sitrus maistuu myös. Jälkimakuun tulee inkiväärin pyörimään ja kielelle jää inkiväärin lämmittävä polte. Jos inkivääristä tykkää, niin maku on ihan miellyttävä. Makeutta on vähän, muttei onneksi limppariluokkaa. Rekolan panimon Kesäkolli on tähän verrattuna hyvin kuiva, mutta mielestäni enemmän olutmainen.

Suutuntuma on vähän limonaadimainen, vaikkei hiilihappoja olekkaan kuten esim. Schweppersin Ginger Alessa. Jotenkin ei kuitenkaan hirveämmin miellytä itseäni. Mielummin "oluen" valitsisin, kuin tämän alkoholillisen inkiväärioluen. Toki tällekin paikkansa voisi olla esim. jälkiruokajuomana. Jos pitäisi inkivääristä olutta ostaa, niin mielummin Kesäkollin ottaisin kuin tämän.

Kerta Gingeriä käsitellään, niin otataan sitä lisää mukaan musiikkinakin. Ginger Spicehan oli 90-luvun jättiläismäisen suosion saavuttaneen Spice Girlsin yksi laulajista. Muista, että vähän dissasin bändiä silloin, eikä kyllä musiikki iske vieläkään, mutta näin vuosien jälkeen voin hyvällä omalla tunnolla myöntää, että tyttöenergialla oli ehkä ihan tervetullutkin vaikutus. Ja kulttuuri-ilmiönähän bändi oli merkittävä, vaikkakin levy-yhtiö tuotehan se kaikesta kaveruus vakuuttelusta oli. En kiistä, etteikö tytöt olisi olleet kavereita, mutta ilman levy-yhtiön buustausta ei tuommoista hulabaloota olisi syntynyt. Tässä kaiken aloittanut Wannabe.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 1/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20

Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Williams Bros. Brewing Co.
Tyyli: Maustettu olut
Maa: Skotlanti
Maltaat:  Mallasohra ja -vehnä
Humalat:  Ei ilmeisesti ollenkaan humalaa, jos etiketin tietoja on uskominen
Alkoholi: 3,8 %
Muuta: Inkiväärijuurta 8%, sitruunamehua ja sitruunan kuorta
Mistä: S-Market Ykkösrasti, Kuopio