Kotipanimomme Snow White Brewery on jo lyhyen elinkaarensa aikana saanut kolme erää oluita pulloihin asti ja viime sunnuntaina aluille pantu uusin erä, Vähän mustis -työnimellä kulkeva mustaherukanlehti Saison pulputtelee iloisesti keittiössäni. Ensimmäinen oli lähes legendaarisen ReittausIPAn hieman säädetty klooniversio Wreittaus IPA. Ihan ei mennyt kaikki putkeen eikä esikuvansa kaltaista tullut, mutta hyvää kuitenkin. Nopeasti perään pistettiin tulemaan myöskin Reittausblogin ohjettaa noudatten Perushefeä. Sitten haluttiin lisää hyvää IPA. Tällä kertaa pyrimme noudattamaan hyvin tarkalleen ReittausIPAn reseptiä, mutta sen humaloinnissa käytettiin saatavuusongelmien vuoksi Centennialin tilalla uutuuslajiketta Mandarina Bavariaa. Viikko sitten keskiviikkona pullotettiin tämä IPA ja suoritimme samalla panimokumppanini Mr. Whiten kanssa mielenkiintoisen rinnakkaismaistelun.
Tietääksemme paremmin omien tekeleidemme onnistumisesta lähetin yhden pullon meidän #1 Wreittaus IPAa ja #2 Hefeä Reittausblogin Harrille maisteltavaksi. Silloin ei Harrilla IPA ollut enää valmiina, mutta saimme myös tänne päin maistoon yhden pullollisen Perushefeä. Näin pääsimme itsekkin vertaamaan tuotostamme esikuvaan. Ja tässä nyt kokoan yhteen maistossa esiin nousseita asioita.
Ensimmäinen selkeä ero oli ulkonäössä. Perushefe oli hieman tummempi ja hivenen punertavakin. Meidän olut näytti suoraan lasiin kaadettaessa harmaalta esikuvansa rinnalla. Eli meidän Hefen väri oli vaaleampi ja ei niin kirkas. Molemmat olivat sameita, kuten hefeweißenien kuuluukin.
 |
| Perushefe vasemmalla ja meidän Hefe oikealla. Harmillisesti lasivalikoimistani puuttuu edelleen vehnäolut lasit. Siksipä käytin Iittalan jo poistunutta upean Stella- sarjan laseja, joita nuorena miehenä hommasin. |
 |
| Vasemmalla Perushefe ja oikealla meidän Hefe. |
 |
| Vasemmalla Perushefe ja oikealla meidän Hefe. |
Molempien oluiden päälle kertyi mukavasti valkoista vaahtoa ja Perushefe kehittää sitä runsaammin. Samoin Perushefen vaahto vaikuttaa hivenen paksummalta ja on selkeästi pitkäikäisempää. Reilun puolen tunnin päästkin oluen pintaa peitti ohut vaahtokerros, kun taas meidän Hefestä se oli hävinnyt.
Pitkäikäinen vaahtohan on sinällään hyvä, kun se säilyttää paremmin oluen aromeja rauhallisen nautiskelun aikana.
Tuoksuissakin on hieman eroa. Perushefe on pehmeämpi ja jopa miedohko, kun taas meidän Hefe on hieman voimakkaamman tuoksuinen. Selkeää kirpeyttä ja hieman eetterisyyttä.
Perushefen maku on pehmeä, banaaninen, muta viileänä jopa hivenen miedohko. Jälkimaussa maku pysyy mukavan pehmeänä. Sanoisin, että erittäin maukas ja tasapainoinen hefeweißen.
Miedän Hefen maku on kirpeämpi, sitruunaa ja voimakasta hiilihappoisuutta. Meillä jälkimaussa tuntuu enemmän hiivaisuutta kuin Perushefessä. Kupliva säpäkkyys tuntuu meillä myös pitkään suussa.
Jännittävä, miten suutuntumassa hiilihapon pistävyyttä on hyvin paljon, vaikka vaahto ei kerry kuten Perushefessä. Vaahdon muodostumisen "salaisuus" eli muodostumismekanismi ja siihen vaikuttavien tekijöiden tunteminen kiinnostaisi kovastikin.
 |
| Reilun puolen tunnin päästä Perushefen pintaa peitti vielä hyvä vaahtokerros, kun taasen meidän Hefestä vaahto oli lähes kadonnut. |
Pitkäikäinen vaahtohan on sinällään hyvä, kun se säilyttää paremmin oluen aromeja rauhallisen nautiskelun aikana.
Tuoksuissakin on hieman eroa. Perushefe on pehmeämpi ja jopa miedohko, kun taas meidän Hefe on hieman voimakkaamman tuoksuinen. Selkeää kirpeyttä ja hieman eetterisyyttä.
Perushefen maku on pehmeä, banaaninen, muta viileänä jopa hivenen miedohko. Jälkimaussa maku pysyy mukavan pehmeänä. Sanoisin, että erittäin maukas ja tasapainoinen hefeweißen.
Miedän Hefen maku on kirpeämpi, sitruunaa ja voimakasta hiilihappoisuutta. Meillä jälkimaussa tuntuu enemmän hiivaisuutta kuin Perushefessä. Kupliva säpäkkyys tuntuu meillä myös pitkään suussa.
Jännittävä, miten suutuntumassa hiilihapon pistävyyttä on hyvin paljon, vaikka vaahto ei kerry kuten Perushefessä. Vaahdon muodostumisen "salaisuus" eli muodostumismekanismi ja siihen vaikuttavien tekijöiden tunteminen kiinnostaisi kovastikin.
Erittäin mielenkiintoinen maisteluja silmiä avartava vertailu, kuinka samoista raaka-aineista voi silti tulla moisia eroavaisuuksia. Toki ei erot niin suuria ole kuin kahden eri oluttyypin kesken, mutta kuitenkin. Toki olihan meillä osa maltaista hieman toisenlaisia kuin Perushefessä.
Veikkaan myös mäskäyslämpötilalla olevan vaikutusta lopputulokseen. Meidän mäskäys prosessin lämmön säätely ja ylläpito on hieman vajaavaista, mutta hyvää olutta näinkin saa aikaiseksi. Ehkäpä tähän pääsemme jossain vaiheessa vaikuttamaan paremmin. Ainakin isomman keittokattilan hommaamin on suunnitelmissa, jotta välttyisimme kahden kattilan keitolta.
Suuret kiitoksia Reittausblogin Harrille vielä helppotajuisista ohjeista ja maukkaista resepteistä. Pikkuhiljaa lähdemme kokeilemaan myös omia jalkojamme olutreseptin suunnitelun mutkaisella polulla. Jos nyt käymässä olevasta Vähän mustis Saisonista tulee maukasta, niin pitänee laatia sen teosta raporttikin.
Perus Hefen speksit:
Panimo: Reittausblogi
Tyyli: Hefe
Maa: Suomi
Maltaat: Wheat Malt (55,56%) ja Pale Ale Malt (44,44%)
Humalat: Hallertau Mittlefrueh
Hiiva: Safbrew WB-06
Alkoholi: 5,1 %
Mistä: Reittausblogin Harri lähetti pullon minulle
Panimo: Reittausblogi
Tyyli: Hefe
Maa: Suomi
Maltaat: Wheat Malt (55,56%) ja Pale Ale Malt (44,44%)
Humalat: Hallertau Mittlefrueh
Hiiva: Safbrew WB-06
Alkoholi: 5,1 %
Mistä: Reittausblogin Harri lähetti pullon minulle
Meidän Hefen speksit:
Panimo: Snow White Brewery
Tyyli: Hefe
Maa: Suomi
Maltaat: Wheat Malt (57.14%), Golden Promise Malt (28.57%) ja Pale Ale Malt (14.29%)
Humalat: Hallertau Mittlefrueh
Hiiva: Safbrew WB-06
Alkoholi: 5,8 %
Muuta: Mäskäys oli ehkä hieman vajaa lämpöinen
Mistä: Omasta jääkaapista
Panimo: Snow White Brewery
Tyyli: Hefe
Maa: Suomi
Maltaat: Wheat Malt (57.14%), Golden Promise Malt (28.57%) ja Pale Ale Malt (14.29%)
Humalat: Hallertau Mittlefrueh
Hiiva: Safbrew WB-06
Alkoholi: 5,8 %
Muuta: Mäskäys oli ehkä hieman vajaa lämpöinen
Mistä: Omasta jääkaapista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti