BrewDog pruuvi – Magic Stone Dog, Jack Hammer, U-Boat, Hardcore IPA, Everyday Anarchy ja Dog C

Kuopion Olutseura järjesti yhteistyössä skotlantilaisen oluttaivaan supertähden – BrewDogin kanssa pruuvin, jonka tuli vetämään panimon Pohjoismaiden markkinoinin edustaja Victoria Scott-Lewis (jolla on kyllä päheä titteli: Scandinavian Trailblazer). Kattauksessa oli tarjolla Magic Rock Stone, Jack Hammer, U-Boat, Hardcore IPA, Everyday Anarchy ja Dog C, joista Jack ja HC oli entuudestaan tuttuja, mutta muut hyvinkin tuoreita tuotoksia.

Pruuvi eteni olut kerrallaan, miedoimmasta vahvempaan, mikä olikin erittäin fiksua, sillä myös makumaailmat voimistuivat loppua kohti. Victoria kertoi aina taustaa kustakin oluesta ja samalla tutustuimme näihin herkkuihin. Sitten hän kyseli vähän mielipiteitä ja keskustelimme kokemuksista. Victoria oli erittäin asiantunteva ja osasi kertoa moneen yksityiskohtaisempaankin kysymykseen vastauksen. Hyvin on perehtynyt tuotteiden valmistukseen ja raaka-aineisiin. Siitä ISO plussa.

Tässä vähän koottuna omia tunnelmia maistelluista oluista. Hardcore IPA:sta en kirjannut mitään, kun muistelin siitä juttua jo kirjoitelleeni. No enpä näköjään ollutkaan, vaikka parikin on kesän aikana tullut nautiskeltua. Mutta tässä kuitenkin nämä maistelu järjestyksessä.

Magic Stone Dog

Tämä olut Magic Rock Brewingin ja Stone Brewing Co.:n kanssa yhteystyössä tuotettu Saison/Pale Ale hybridi. Plussaa hieman taikamaailmoissaan olevasta kansikuva koirasta.

Olut on väriltään vaalean kellertevää ja kirkasta. Valkoista vaahtoa kertyi pinnalle kivasti. Vaikka tuoksu on hieman miedohko, löytyy siitä hedelmäkarkkia ja appelsiinistä sitrusta.


Maussa kevyttä hedelmäisyyttä, raikkautta, kukkaista hiivaisuutta. Suutuntumassa hiilihappoisuutta ja humalan katkeroa. Humalan katkeroituneimat tunnelmat tulevat eniten esille jälkimaussa.

Ihan kelpo viritelmä, mutta en hirveästi tälle lämpene. Kylmänä toimisi kuuman kesäpäivän vilvoittajana.

Magic Stone Dogin tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog (pantu BD:n panimolla), Magic Rock Brewing ja Stone Brewing Co.
Tyyli: Saison / Pale Ale
Maa: Skotlanti / UK / USA
Katkerot: 40 EBU
Kantavierre: 1.043 OG
Maltaat:  Extra Pale, Amber, Wheat, Rye, Oats
Humalat:  Amarillo, Simcoe
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Yhdistetty Saisonin ja Pale Alen hybridi
Mistä:BrewDog pruuvissa Ravintola Maljassa, Kuopio

Jack Hammer

Tämän oluen olen maistanut muistiinpanojeni mukaan aika tarkalleen vuosi sitten. Mitään reittausta en sille silloin suorittanut vaan nautiskelin iltaoluena Maljan terassilla viilenevässä elokuun illassa. Hyvältä muistaakseni maistui, mutta muuta ei ole mieleen jäänyt. Mutta nyt palataan tämän pariin.

Jack Hammer on tummemman värinen kuin Magic Stone Dog, muttei paljon. Vaahtoa muodostuu huomattavasti niukemmin kuin edellisessä.

Tuoksu aivan loistavan kukkainen. Nenään työntyy sitrusta, hedelmäisyyttä ja karamellista havua.

Ensikulaus tuo mukanaan sitruunaisen havunmetsän suuhun. Greippiä. Huikeaa! Suutuntumassa makeutta sekä pihkaista katkeruutta.

En muistanut olleenkaan tuotteen olevan näin maukas. Tätä on saatava lisää!

Tuomio:

Tuoksu: 9/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 9/10

Suutuntuma: 4/5

Kokonaisvaikutelma: 16/20

Yhteensä: 41/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog
Tyyli: IPA
Maa: Skotlanti
Katkerot: Muistelisin Victorian mainineen teoreettisen IBUn olevan 100
Kantavierre: 1.069 OG
Maltaat:  Extra Pale, Spring, Blend
Humalat: Centennial ja Columbus, Kuivahumaloinnissa Citra, Amarillo ja Simcoe
Alkoholi: 7,2 %
Muuta: Tuli toiselle sijalle BD:n vuoden 2012 prototyyppikisassa, mutta oli kuitenkin panimoväen omasuosikki.
Mistä: BrewDog pruuvissa Ravintola Maljassa, Kuopio

U-Boat:

U-Boatin "sammakonkutuvaahtoa"

Kolmantena oluena oli U-Boat, transatlantinen savustettu portteri. Tämä oli yksi eniten odottamani olut. Lähtökohdaltaan kiinnostava ja itselleni on savuiset oluet useinmiten maistuneet. En muista itse ainakaan maistaneeni BrewDogilta savuolutta, joten kiinnostaa tietää mitä ollaan aikaiseksi saatu. Tämä syvyyden savukone on tehty yhteistyössä jenkkiläisen Victory Brewing Companyn kanssa.

 Tämä tuote löytyy tällä hetkellä Ravintola Maljan hanasta ja myös pruuvissa se tarjoiltiin meille hanasta, joten pullosta ei ole nyt kuvaa. Ne joita kiinnostaa, niin löytävät sen kyllä nopeasti googlaamalla.

U-Boat on erittäin tumma. Oikeastaan se on mustaa. Hienoista punaisuutta tulee läpi ohuemmilta kohdilta valoa vasten katsottuna. Pinnalla kertyy isokuplaista "sammakonkutuvaahtoa" eli lähes identisen kokoisia isoja selkeitä kuplia.

Tuoksussa tummaa suklaata, mokkaa, mutakakkua ja pyökkipuunsavua. Maussa tummaa 70% suklaata ja savua. Omaan makuuni savu ei ole liian voimaks vaan tukee kivasti kokonaisuutta.

Suutuntuma on tuhdin paksu ja täyteläinen. Savuisuus viipyilee jälkimaussa. Tämähän on kuin pyökkipuilla käyvän sukellusveneen koneöljyä, jota voisi juoda. Jos suklaa, portteri ja savu saa veden herahtamaan kielellesi, niin suosittelen.

Mustaa on

Tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 17/20

Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog ja Victory Brewing Company
Tyyli: Porter
Maa: Skotlanti / USA
Katkerot: 50 IBU
Kantavierre: 1.080 OG
Maltaat:  Extra pale, Crystal, Carafa, Münich, Chocolate, Smoked
Humalat: Mittelfruh ja Galena
Alkoholi: 8,4 %
Muuta: Mukana savustettua mallasta ja hiivana Lager-hiiva
Mistä: BrewDog pruuvissa Ravintola Maljassa, Kuopio

Pruuvin puolivälissä. Magic Stone Dog on jo maisteltu,
mutta Jack Hammeria, U-Boatia ja Hardcore IPA vielä
laseissa.

Everyday Anarchy: 

Sympaattinen paketti.

Tämä olut osoittautui yhdeksi erikoisimmista oluista tässä pruuvissa. Olut ilmeisesti Saison-tyyliin tehty, vaikkakin BD:n shopissa tyyliksi mainitaan Belgian Style Ale. Olutta on kuitenkin kypsytetty 355 päivää valkoviinitynnyrissä, jonka vaikutus näkyy kyllä selvästi maussa ja tuoksussa. Victoria mainitsi vielä tämän valkoviinilajikkeen, minkä tynnyreitä tässä kypsytyksessä oli käytetty, mutta en saa sitä millään päähäni tällä hetkellä.

Everyday Anarchy on pakattu kauniisti ruskeaan käärepaperiin, johon on painettu pullon etiketissäkin esiintyvä koiranpäinen urbaanitarzan – pää toisessa kainalossa, kranaatti toisessa. Olut on väriltään pihkan punertavaa ja erittäin kirkasta. Vaahtoa kertyy erittäin niukasti.

Tuoksu on hyvin valkoviinimäinen. Löytyy marjaisuutta, raparperia ja raikkautta. Maussa raparperia, aprikoosia, valkoviiniä, valkoviinimarjaa. Suutuntuma on valkoviinimäisen hapan ja kuiva.

Tämä on kyllä kiinnostava tuote kaikkiaan. Erittäin paljon tulee mieleen valkoviini ja veikkaanpa, että moni sokkomaistaja, joka ei näkisi edes juoman väriä, voisi veikata kyseessä olevan valkoviiniä. Ei nouse omiin suosikkeihini, mutta tällainen kokeileva rohkeus on aina lämmittänyt sydäntä. Niin ei tämä missään nimessä huono olut ollut.

Erittäin kirkasta nektariinia.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog
Tyyli: Belgian Style Ale / Imperial Saison
Maa: Skotlanti
Katkerot: 45 IBU
Kantavierre: 1.081 OG
Maltaat:  Extra Pale, Cara, Wheat, Rye
Humalat: Motueka, Saaz ja Bobek
Alkoholi: 10,3 %
Muuta: Kypsytetty 355 päivää valkoviinitynnyrissä
Mistä: BrewDog pruuvissa Ravintola Maljassa, Kuopio

Dog C:

Dog-sarja on päässyt kolmanteen osaansa eli C:hen. Aikaisemmat ovat siis Dog A ja Dog B. Kaikki on ilmeisestikin tehty täysin, tai jos ei täysin, niin ainakin lähes samalla reseptillä, ja kaikki pohjaavat AB:04:seen. Eroa AB:04 on joissakin raaka-aineissa, mikä lienee välttämätöntäkin, jos panimo aikoo noudattaa omaa linjaansa.

BrewDogin Abstrakt-sarjan ideanahan on tuoda neljännesvuosittain markkinoille uusi kokeellinen ja ehkäpä innovatiinen olut, jota ei tehdä enää toisten. Onhan se toki harmi, jos tulokseksi tulee maailman paras olut, ettei sitä enää voitaisi tehdä, mutta osa AB-sarjan viehätystä lienee tässä harvinaisuusaspektissa. Myönnän itsekin, että onhan siinä oma fiiliksensä, jos on jotain harvinaisuutta saanut maistaa.

Kyseessä on siis vaniljalla ja chilillä höystetty imperial stout. Chilinä on käytetty ilmeisesti Naga-lajiketta.

Lasiin kaadettu Dog C on mustaa. Jos U-Boat on musta niin tämä on aukko - musta aukko. Syvän mustaa ja paksua. Lähes öljymäistä. Hieman rusehtavaa vaahtoa kertyy pinnalle vain hyvin niukasti.

Ensituoksussa petrolista poltetta. Sitten polte lievittyy. Tummaa suklaata. Alkoholia. Jopa muurahaishappoa.

Maussa pyörii suklaata ja makeutta. Kevyttä poltetta tai enemmänkin lämmöntunnetta tulee mukaan. Törkeän hyvä!!! Naga ei maistu tai siis oikeammin tunnu. Eli jälkimakuun ei jää polttetta. Tämä on jotain semmoista, jota toivoisi olevan kaapissa jemmassa elämän hienojen hetkien varalta. Ei valitettavasti vielä ole, mutta ehkäpä joku päivä.

Mustuutta joka hurmaa. Kuin yö, joka tuo syviä mystisiä unia mieleen. Tätä suosittelen. Elä juo. Maista. Puoli pulloa tarjoaa jo jotain niin hienoa, että jaa kaverin kanssa, jos satut tämän käsiin saamaan. 

Tuomio:

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 43/50 

Speksit:

Panimo: BrewDog

Tyyli: Imperial Stout

Maa: Skotlanti

Katkerot: 45 IBU

Kantavierre: 1.081 OG

Maltaat:  Extra Pale, Cara, Wheat, Rye

Humalat: Motueka, Saaz ja Bobek

Alkoholi: 15,1 %

Muuta: Valmistuksessa käytetty kaakaota, kahvia ja ilmeisesti Naga-chiliä

Mistä: BrewDog pruuvissa Ravintola Maljassa, Kuopio

Mufloni Saison de Randonneur – Beer Hunter's

Tässä omia kuvia läpikäydessäni huomasin monia oluita, joista oli kivat kuvat, mutten ollut niistä tekstiä saanut kirjoiteltua. Sitten pengoin paikkoja ja löysinkin muutamia muistiin panoja kesältä. Ja tässäpä yksi sellainen heinäkuun alusta. Mufloni Saison de Randonneur.

Saison de Randonneur on sameahko (ehkäpä pullosta tuli pohjilta enemmän hiivaa mukaan, kun pullossa näytti olevan kirkas) meripihkan ruskea. Valkoista isohko kuplaista vaahtoa.

Tuoksu on hienoisesta hiivaisuudesta huolimatta kukkainen ja raikas.

Maku on raikas, hieman omenainen, kaurainen ja kuiva. Jälkimaku pysyy kuivaana, jossa tuntuu hiivaisuutta ja katkeroa. Suutuntuma on melko voimakkaan hiilihappoinen. Ehkäpä hieman liiankin omaan makuuni. Ei toimi parhaiten tällaisella makupaletilla.

Kokonaisuutena kuitenkin mukiin menevä Saison. Ei näitä Suomessa vielä hirveästi ole tehty, vaikka innostusta pienpanimoilla tuntuu olevankin. Muistojeni mukaan tämän isoveli Mufloni Saison de Randonneur Kataja Edition oli maukkaamman makuinen.

Tänä kyseisenä päivänä, jona tämän oluen maistelin, ostin maistelun lomassa myös lipun Ilosaarirockin sunnuntai päivälle. Sen kunniaksi laitan bändiä, jonka olisin halunnut katsoa myös kokonaan, mutta 3,5 tunnin "kotimatka" ennen lyhyitä unia ja seuraavan päivän töitä, pakotti jättämään kesken. Juuri lähtiessäni tiukan keikan heittänyt Alice in Chains aloitti soittamaan Nutshell -kappaletta – tuota teinivuosien suurta angstimasennuksissa rypemistä säestänyt upea teos. Uusi laulaja hoito hommansa tiukalla asenteella ja loi biiseihin energistä eloa ja ääni oli kohtuullisen lähellä vuonna 2002 huumeiden yliannostukseen kuolleen Layne Staleyn ääntä.

Tässä tuo kyseinen biisi upeana MTV-Unplugged versiona, jota tuli kuunneltua paljonkin teininä. Tässä vielä mukana siis alkuperäinen laulaja sekä myös jo edesmennyt basisti.

PS. Miksi MTV:ltä tulee nykyään semmoista paskaa (anteeksi, siis samaa huttua) eikä enää näitä hienoja livesettejä tai erikoisohjelmia?!?

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Beer Hunter's
Tyyli: Saison
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Täytyy myöntää, etten ihan varmaksi enää muista, mutta todennäköisesti S-Market Sokos, Kuopio

Rinnakkainvertailu: Reittausblogin Perushefe & Snow White Breweryn #2 Hefe

Kotipanimomme Snow White Brewery on jo lyhyen elinkaarensa aikana saanut kolme erää oluita pulloihin asti ja viime sunnuntaina aluille pantu uusin erä, Vähän mustis -työnimellä kulkeva mustaherukanlehti Saison pulputtelee iloisesti keittiössäni. Ensimmäinen oli lähes legendaarisen ReittausIPAn hieman säädetty klooniversio Wreittaus IPA. Ihan ei mennyt kaikki putkeen eikä esikuvansa kaltaista tullut, mutta hyvää kuitenkin. Nopeasti perään pistettiin tulemaan myöskin Reittausblogin ohjettaa noudatten Perushefeä. Sitten haluttiin lisää hyvää IPA. Tällä kertaa pyrimme noudattamaan hyvin tarkalleen ReittausIPAn reseptiä, mutta sen humaloinnissa käytettiin saatavuusongelmien vuoksi Centennialin tilalla uutuuslajiketta Mandarina Bavariaa. Viikko sitten keskiviikkona pullotettiin tämä IPA ja suoritimme samalla panimokumppanini Mr. Whiten kanssa mielenkiintoisen rinnakkaismaistelun.

Tietääksemme paremmin omien tekeleidemme onnistumisesta lähetin yhden pullon meidän #1 Wreittaus IPAa ja #2 Hefeä Reittausblogin Harrille maisteltavaksi. Silloin ei Harrilla IPA ollut enää valmiina, mutta saimme myös tänne päin maistoon yhden pullollisen Perushefeä. Näin pääsimme itsekkin vertaamaan tuotostamme esikuvaan. Ja tässä nyt kokoan yhteen maistossa esiin nousseita asioita.

Perushefe vasemmalla ja meidän Hefe oikealla. Harmillisesti
lasivalikoimistani puuttuu edelleen vehnäolut lasit.
Siksipä käytin Iittalan jo poistunutta upean Stella-
sarjan laseja, joita nuorena miehenä hommasin.

Ensimmäinen selkeä ero oli ulkonäössä. Perushefe oli hieman tummempi ja hivenen punertavakin. Meidän olut näytti suoraan lasiin kaadettaessa harmaalta esikuvansa rinnalla. Eli meidän Hefen väri oli vaaleampi ja ei niin kirkas. Molemmat olivat sameita, kuten hefeweißenien kuuluukin.

Vasemmalla Perushefe ja oikealla meidän Hefe.

Vasemmalla Perushefe ja oikealla meidän Hefe.

Molempien oluiden päälle kertyi mukavasti valkoista vaahtoa ja Perushefe kehittää sitä runsaammin. Samoin Perushefen vaahto vaikuttaa hivenen paksummalta ja on selkeästi pitkäikäisempää. Reilun puolen tunnin päästkin oluen pintaa peitti ohut vaahtokerros, kun taas meidän Hefestä se oli hävinnyt.

Reilun puolen tunnin päästä Perushefen pintaa peitti
vielä hyvä vaahtokerros, kun taasen meidän Hefestä
vaahto oli lähes kadonnut.

Pitkäikäinen vaahtohan on sinällään hyvä, kun se säilyttää paremmin oluen aromeja rauhallisen nautiskelun aikana.


Tuoksuissakin on hieman eroa. Perushefe on pehmeämpi ja jopa miedohko, kun taas meidän Hefe on hieman voimakkaamman tuoksuinen. Selkeää kirpeyttä ja hieman eetterisyyttä.

Perushefen maku on pehmeä, banaaninen, muta viileänä jopa hivenen miedohko. Jälkimaussa maku pysyy mukavan pehmeänä. Sanoisin, että erittäin maukas ja tasapainoinen hefeweißen.

Miedän Hefen maku on kirpeämpi, sitruunaa ja voimakasta hiilihappoisuutta. Meillä jälkimaussa tuntuu enemmän hiivaisuutta kuin Perushefessä. Kupliva säpäkkyys tuntuu meillä myös pitkään suussa.

Jännittävä, miten suutuntumassa hiilihapon pistävyyttä on hyvin paljon, vaikka vaahto ei kerry kuten Perushefessä. Vaahdon muodostumisen "salaisuus" eli muodostumismekanismi ja siihen vaikuttavien tekijöiden tunteminen kiinnostaisi kovastikin.

Erittäin mielenkiintoinen maisteluja silmiä avartava vertailu, kuinka samoista raaka-aineista voi silti tulla moisia eroavaisuuksia. Toki ei erot niin suuria ole kuin kahden eri oluttyypin kesken, mutta kuitenkin. Toki olihan meillä osa maltaista hieman toisenlaisia kuin Perushefessä.

Veikkaan myös mäskäyslämpötilalla olevan vaikutusta lopputulokseen. Meidän mäskäys prosessin lämmön säätely ja ylläpito on hieman vajaavaista, mutta hyvää olutta näinkin saa aikaiseksi. Ehkäpä tähän pääsemme jossain vaiheessa vaikuttamaan paremmin. Ainakin isomman keittokattilan hommaamin on suunnitelmissa, jotta välttyisimme kahden kattilan keitolta.

Suuret kiitoksia Reittausblogin Harrille vielä helppotajuisista ohjeista ja maukkaista resepteistä. Pikkuhiljaa lähdemme kokeilemaan myös omia jalkojamme olutreseptin suunnitelun mutkaisella polulla. Jos nyt käymässä olevasta Vähän mustis Saisonista tulee maukasta, niin pitänee laatia sen teosta raporttikin.

Perus Hefen speksit:
Panimo: Reittausblogi
Tyyli: Hefe
Maa: Suomi
Maltaat: Wheat Malt (55,56%) ja Pale Ale Malt (44,44%)
Humalat: Hallertau Mittlefrueh
Hiiva: Safbrew WB-06
Alkoholi: 5,1 %
Mistä: Reittausblogin Harri lähetti pullon minulle

Meidän Hefen speksit:
Panimo: Snow White Brewery
Tyyli: Hefe
Maa: Suomi
Maltaat: Wheat Malt (57.14%), Golden Promise Malt (28.57%) ja Pale Ale Malt (14.29%)
Humalat: Hallertau Mittlefrueh
Hiiva: Safbrew WB-06
Alkoholi: 5,8 %
Muuta: Mäskäys oli ehkä hieman vajaa lämpöinen
Mistä: Omasta jääkaapista

Ensimaisto: #3 Mandarin IPA – Snow White Brewery

Viikko sitten keskiviikkona pullotettiin uusi satsi Harri Metsäjoen Reittaus IPA -reseptiin pohjautuvaa IPA. Nyt mentiin enemmän alkuperäisen reseptin mukaan, mutta raaka-ainesaatavuus ongelmien vuoksi jouduimme korvaamaan Centennialin ja päädyimme valitsemaan melko uuden humalalajikkeen Mandarina Bavarian. Toisena pienenä muutoksena korvasimme puolet taloussokerista kandisokerilla.

Olut kävi noin viisi päivää ja lepäili sen jälkeen primaariastiassa lähes kahteen viikkon saakka. Pari päivää ennen pullotusta lapposin oluen toiseen astiaan, jolloin suurin osa hiivasta jäi pois. Sitten viime keskiviikkona tämä uutukainen saatiin pulloon vihdoinkin. 

Vaikkain melko sameaa tämä on,
niin lähempänä esikuvaansa kuin
ensimmäinen IPA:mme.

Pullotus vaiheessa mittasin taasen ominaispainon ja silloin havaitsin oluen käyneen aika pitkälle. FG oli 1.006 ja OG:n jäätyä 1.065 se merkkasi, että oluesta tuli 7,74%:sta. Eli hivenen vahvempaa taas kuin piti. Veikkaan kovin lämpötilojen olleen syynä tähän hiivan pidemmälle käymiseen, mutta me emme voi sille tällä hetkellä hirveästi mitään. Vaikka käytin oluen maan alla sijaitsevassa kellaritilassa, sen lämpötila oli noussut pitkien helteiden vuoksi. Sisällä keittiössä olis ollut ihan liian kuumaa IPA:lle.

Mutta semmoinen nyt tuli. Ja nyt maistoon.

Väriltään tämä selkeästi vaaleampaa, kuin edellinen Wreittaus IPA:ksi nimetty IPA:mme. Tässä vaiheessa olut myös hieman sameaa, mutta kirkastunee vielä ajan kanssa. Vaahtoa kertyy noin sentin verran, mikä on hienoinen pettymys, mutta ehkäpä se siitä vielä lisää vaahtoa, kunhan kehittyy. 

Tuoksussa enemmän hedelmäisyyttä ja selkeää mandariinia. Ihan ensi tuoksut työnsivät nenään selkeää hiivaisuutta, mikä laimeni vähän ajan päästä. Myös havuisuutta, muttei lähellekkään yhtä pihkainen kuin Wreittaus IPA:ssamme.

Maku on raikkaan hedelmäinen ja herkullisen katkera. Maussa maistettavissa mandariinia, havumetsää ja hivenen makeampaa, lähes mangomaista hedelmällisyyttä sekä aavistus hiivaisuutta. Jälkimaussa lempeän hedelmäinen humalan katkero viipyilee. Suutuntuma on kuiva ja humaloinnista katkera, mutta samalla tasapainoisen maukas.

Kyllä kerrassaan kelpoa IPA tuli tehtyä – ja ihan omassa keittiössä yksinkertaisilla vehkeillä. Hitto, ei tämä nyt maailman parasta ole, mutta jos tästä vielä kehittyy, kuten toivottavasti käy, niin voi olla jo tyytyväinen itseensä. Suuret kiitokset tästä kuuluu Harrille, joka on jakanut tämän maukkaan reseptin ja helpot ohjeet, jolla aloittelijakin pääsi helposti alkuun.

Tätä harrastusta voi suositella kaikille. Katsotaan kirjoittelenko tästäkin making of -jutun. Kaava on kuitenkin sama.

Nyt ei laitetakkaan musasuositusta vaan poikkeuksellisesti leffasuositus. Tässä kirjoittelun viimeistelun ohessa vaimo laittoi pyörimään Jean-Pierre Jeunet'n ja Marc Caron ohjaaman Delicatessen - Herkuttelijoiden yö -elokuvan. Mielenkiintoinen elokuva. Elokuvan ohjanneet herrat ovat ohjanneet myös  unenomaisen Kadonneiden lasten kaupungin sekä toinen ohjaaja Jeunet on ohjannut myös pari "tuntemattomampaa" elokuvaa kuten Alien - ylösnousemus ja herttaisen suloinen Amélie. Kaikkia yhdistää tiety kellertävän vihreä värimaailma. Tämä Delicatessen on kuitenkin herrojen ensimmäien pitkä elokuva ja kaikessa outoudessaan ja erikoisessa kerronnassaan hyvin mielenkiintoinen. Suosittelen.

Speksit:
Panimo: Snow White Brewery
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Maltaat: Viking Maltin Sahtimallas
Humalat: Magnum, Citra ja Mandarina Bavaria
Alkoholi: 7,7 %
Muuta: Kotitekoinen olut Reittausblogin Reittaus IPA -reseptin pohjalta. Erä #3.
Mistä: Oman keittiön jääkaapista

EKO-Lager – Slottskallans Bryggeri

Töiden jälkeen ilta- ja aamupalaostoksilla käteen tarttui tämmöinen pullo, kun niin edullisesti lähti. Vain 1,39 €. Huhuh. Halapaa kuin jogurtti.

Lageria ei ole hirveesti tullut joutua viime aikoina, etenkään vaaleaa. Tosin muutaman hörppäsin KuopioRockissa keikan jälkeen, kun oli vain Sandelsia tarjolla. Joten johan tuo on jo aikakin.

Kamera on taasen jossain,
missä minä en. Pahoitteluni.

Elikkä maistelussa siis ruotsalaisen Slottskallans Bryggerin EKO-Lager.

Tuoksu miedosti maltainen. Hieman mitään sanomaton. Olut väriltään kirkkaan kullankeltaista. Vaahtoaa erittäin niukasti.

Maussa hienoista makeutta ja omenaisuutta, maltaisuutta. Jälkimaussa tuntuu napakampi humalointi.

Suutuntuma on hiilihappoinen ja hieman laimea. Kuin hiilihapotettu omenamehu-viljatee yhdistelmä. 

Vähän laimea filis tästä kyllä jää. En tiedä onko sitä lopen kyllästynyt lagereihin, mutta ei ole kyllä oikein pitkään aikaan tullut mitään erittäin maukasta vaaleaa lageria juotua. Tummissa on sentään vähn enemmän sitä jotain, minkä vuoksi sitä suuhunsa laittaisi. Sanottakoon, että himpun verran tällä suomibulkkia paremmaksi pannaan, mutta jatkossa hyllyyn saa jäädä.

Olipahan sen verta laimeahko esitys, että eikai tähän voi kuin laimeutta pistää soimaan. Purkkarit jalkaan aurinkolasit silmille ja tuonne vesisateeseen. Tomas Ledin ja Sommaren är kort.

Tuomio: 

Tuoksu: 4/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 23/50  

Speksit:
Panimo: Slottskallans Bryggeri
Tyyli: Lager
Maa: Ruotsi
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Luomu
Mistä: K-Supermarket, Joutsa

Kompassi – Panimoyhtiö Hiisi

Panimoyhtiö Hiisin oluita on tullut testailtua paljon viimeaikoina – ja mikäpäs niitä on testaillessa, kun useimmat niistä on ollut oikein maukkaita. Kun työpaikka on "aikalailla" lähellä Hiisin kotipaikkaa Jyväskylää, niin kotimatkalla on muutaman kerran tullut poikettua "hieman" hakemaan uusia maistelukokemuksia. Toki Jyväskylässä Palokan Citymarket tarjoaa erittäin oivan valikoiman muitakin kauppavahvuisia oluita, joten siellä tulee piipahdettua lähes aina, kun kulmille sattuu.

Asuntomessuilla pyörähtäessäni kävin telttapatjoja metsästäessäni keskustassakin ja Stadiumissa piipahduksen jälkeen kävin tutustumassa alakerrasta löytyvään Mestarin herkkuun. Tämä paikka kiinnosti siksi, että kuulemani mukaan sieltä voisi saada Hiisin valmistamaa Kompassi olutta.

Nimellä viitataan ilmeisestikin Jyväskylän keskustassa kävelykadulla olevaan kompassin muotoiseen katukiveykseen. En tarkemmin tiedä, mutta jos kiinnostaa niin KVG. Minua kiinnostaa erityisesti nyt tämä olut, vaikka tarinat niiden takana lisäävät osaltaan oluen mielenkiintoa.

Löysin kaupasta vain tämän vehnäisen Kompassi-oluen. Sarjaan kuuluisi myös Kompassin Kulkija, mutten ainakaan löytänyt sitä kyseisestä kaupasta. Saatavilla ainakin Sokokosen alakerran Mestarin Herkusta, mutta käsitykseni mukaan myös joistain muista keskustan ruokakaupoista.

Olut on väriltän kirkkaan tumman kullan keltainen. Pinnalle kertyy paksu ja napakka valkoinen vaahto. Pientä kuplaa nousee lasin reunoja pitkin tuihaan ohuina helmivanoina.

Tuoksu on maltainen ja nostalginen. Jotenkin tulee tuoksusta mieleen lapsuudessa sukulaisten kyläkaupasta ostama saunakalja, jonka tuoksun sai itse haistella korkeista joita silloin keräilin. Ei sinällään mitenkään erikoinen, mutta nostalgia viboista plussaa. 

Maku on maltainen ja napakka. Mallasrunko on aika ryhdikäs, jota vehnä hieman keventää ja pehmittää. Humalointi on maltillinen ja selkeä Magnumin tuoma maltaisuutta tukeva katkeruus on miellyttävä. Jälkimakuun jää bananiisuutta ja aromisempaa humalaa. Mielenkiintoinen kompo. Pullosta ei selviä onko vehnä vai ohra määräävässä asemassa. Mielenkiintoista olisi tietää. Veikkaisin ohraa, koska ohramaltaisuus on enemmän mielestäni läsnä. Tätä voisi tukea etiketin raaka-ainejärjestys, joka noudattaa esim. kosmetiikan raaka-aineiden luettelointia paketeissa. Eli mitä aine, jota on eniten, on ensimmäisenä ja siitä laskevasti niin, että pienin pitoisuus on viimeisenä.

Tämä voisi olla oikein mainio rantasauna juoma tai kumppani suomalaisille pataliha-ruoille. Alkoikin tekemään heti mieli karjalanpaistia.

Tuomio: 

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50  

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Suomi
Katkerot: 20 IBU
Maltaat:  Ohra- ja vehnämaltaat
Humalat:  Magnum Summer
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Mestarin Herkku, Jyväskylä

Mufloni CCCCC IPA - Beer Hunter's

Tässä jokin aika sitten Alkossa pistäytyessäni huomasin Muflonin CCCCC IPA olevan jälleen saatavilla. Olen tämän joskus aiemmin maistellut muistelin sen hyvältä maistuvan. Vanhoja muistiin panoja tsekkaillessani huomasin, että aikaisempi versio olisi ollut 6,0%, kun tämä nyt ostamani versio 7,0%. Voi toki olla, että olen kirjannut silloin väärin.

Nyt lauantai-illan päätteeksi on hyvä hetki maistella maukasta IPAa. Toivottavasti on yhtä hyvää kuin mitä muistan.

Mufloni CCCCC IPA on väriltään melko tumman punertavan meripihkan väristä. Päälle kertyy noin 2cm kerros hieman maitokahvia vaaleampaa vaahtoa.

Tuoksussa makeaa kermatoffeeta, häivähdys hunajaa, kuusimetsää ja pihkaa. Ehkäpä jopa mansikkaa... en osaa ihan varmasti sanoa, mitä se on, mutta jotain marjaisaa tässä on.

Maussa makeaa hedelmää, nallekarkkia ja ihanan suloisen katkeraa sitrusmaista ja pihkaista humalaa. Kuin suuhun olisi saapunut trooppisen hedelmäisessä havumetsässä sijaitseva karkkikauppa. Huhuh. Tämä on kyllä parempaa kuin muistin. Jälkimaussa pihka ja havu viipyilee pitkään. Oluen maku ei kärsi edes pienestä lämpenemisestä. Nautiskelin tätä melkein kaksi tuntia eikä loppu maistunut ollenkaa pahalta. Pehmeys ja makeus hieman korostuu loppua kohden.

Suutuntuma on makoisan pehmeä ja silkkinen, joka jälkimaussa muuttuu humalan katkeruuden astuessa kuvioon. 

Nyt on kyllä niin hieno suomalainen olut käsissä, että oksat pois ja havua kurkkuun. Tätä kyllä pitää käydä hakemassa pari pulloa jemmaan, jos vielä Alkoista löytyy.

Tänään töistä kotiin ajellessa kuuntelin Yle Suomen Hitin kaava ohjelmaa, missä puitiin Jonna Tervomaan reilun vuosi sitten ilmestyneen 5 vuoden tauon jälkeisen "comeback"-biisin, Minä Toivon, hitteyttä. Todella mielenkiintoista oli kuunnella musiikin osaajien purkamista biisiä osiin. Loppujen lopuksi biisi on rakennettu lähes täysin saman sointukierron päälle pienillä variaatiolla. Kertsi ei erotu niin selkeästi, vaan biisi puskee läpi kuin tavarajuna halki lumisen metsän. Rakenteen erilaistaminen ja rytmitys tehdään laulumelodialla ja sanoituksilla. Erittäin positiiviset ja elämänmyönteiset sanat muuten. Käy kuuntelemassa tämä ohjelma, jos tarkempi analyysi kiinnostaa. Kuultavissa Yle Areenassa 8.9.2014 saakka. 

Hieno biisi ja hieno tuote. Suurimman osan aikaa sitä ei huomaa kuinka onkaan ympäröity niin hienojen asiolla, teoilla ja ihmisillä. Sietäisi olla. Kippis.

Tuomio: 

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50  

Speksit:
Panimo: Beer Hunter's
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Väri: 63,9 EBC
Katkerot: 100 EBU
Kantavierre: 17,4°
Humalat: Cascade, Centennial, Citra, Chinook ja Columbus
Alkoholi: 7,0 %
Muuta: Viiden C:n humalat, mistä nimikin tulee.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

American Pale Ale - Stadin Panimo

Perjantai-ilta. Tänään ja tänä viikonloppuna olis kaikenlaista kiva eri puolilla Suomea. Kouvolassa Kymijoki Beer Festival ja piäkirkolla ois Flow Festarit. Mutta huomenna on töitä, joten jääpi molemmat minulta väliin. Onneksi voi ollutta maistella kämpilläkin ja kuunnella musaa.

Töiden pääteeksi iltaruoan kera otin maisteluun Stadin Panimon American Pale Alen. Muistelin, etten tätä olis ennen maistanut, mutt tarkemmin muistiinpanojani tutkittuani havaitsin maistelleeni tämän jo viime syyskuussa. Mutta tuli tämä hommattua työkämpän jääkaappin, joten mikseipä tästä arviota kirjoittelisi myös.

StaPan APA on väriltään kullan keltaista ja kirkasta, tosin pullon pohjat kipattuani lasiin myöhemmin sakka samensi sitä hieman. Pinnalle kertyy reilu parin sentin kerros valkoista kestävää vaahtoa.

Tuoksussa mallasta ja humalan katkeroa. Häivähdys hedelmäistä makeutta, mutta melko miedosti.

Maussa korostuu jämäkämpi mallasrunko, jonka jälkeen makuun nousee hivenen hedelmäisyyttäkin. Jälkimakuun puskee tiukkaa katkeruutta. Jopa yllättävän katkeraa IBU arvoon nähden. Hedelmäisyyden olisin toivonut kyllä korostuvan enemmän, mutta mukava maltaisuus tosin paikkaa sitä. Suutuntuma rapsakka ja kohtuullisen katkera.

Ihan kelpo olut kyseessä, mutta etiketin mainitsemaa "runsaan sitruksista ja hedelmäistä aromia" jäin kaipaamaan. Tässä päiväis ois joulukuussa, joten liekkö maukkaampaa tuoreeltaan.

Kun ei kerta mukavin tapahtumiin pääse osallistumaan, niin tunnelmoidaan edes. Musiikiksi pyöräytetään Flowssa tänään esiintyvän suomalaisen Mirel Wagnerin uusimman levyn Oak Tree, joka muuten sai brittiläisen Mojo musalehden arvostelussa täydet viisi tähteä, ensimmäinen sinkku biisi Oak Tree. Tämän upea äänisen neidin uusimman levyn julkaisi legendaarinen Seatlelainen Sub Pop lafka, joka on julkaisut mm. Nirvanan, Soundgardenin ja Sonic Youthin levyjä. Eipä pöllömmin. Hieno on myös kappale.

Tuomio: 

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50  

Speksit:
Panimo: Stadin Panimo
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 35 IBU
Kantavierre: 10,8°
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Valittu parhaaksi Ale-olueksi Suomen Paras Olut 2012 -kilpailussa. Tämä pullo erää #579.
Mistä: Seppälän Prisma, Jyväskylä

#IPADay2014: Wreittaus IPA - Snow White Brewery

Tässä International IPA-Dayn kunniaksi hörpin yhden viimeisimmästä oman kotipanimon ensimmäisestä IPA satsin pulloista. Kaksi jäi kaappiin. Toiselle varattu vertaushetki seuraavalle satsille ja ihka ensimmäinen pullottamamme oma olut jää odottamaan jotain määrittelemätöntä hetkeä.  Eiköhän sille joku tärkeä osuus löydy.

Kotitekoista IPAa ja pizzaa.

Tätä on siis tullut jo maisteltua, mutten ole tästä vielä tänne blogiin kirjoittanut mitään, joten nyt oli aika. Arvioimaan en numerisesti ala, koska olen aika jäävi sen suhteen. Parempi jättää se muille. Tarkempia tietoja tästä oluesta on blogitekstissäni, missä käyn seikkaperäisesti läpi tämän oluen tekovaiheet.

Kun ensi maiston tein, niin suuri oli aavistus, että esikuvan mukaista olutta ei tullut. Ja näinhän siinä kävi, kun lähetin yhden pullon Reittausblogin Harrille maistettavaksi. Tässä on minun huomioitani, mutta tuolta Reittausblogista ehkäpä puolueettomampaa näkemystä.

Oluemme on väriltään hieman kuparinpunertavan ruskean ja meripihkan ruskean välimaastossa. Aavistuksen sameutta tuli, kun mukaan pääsi pohjahiivoja.

Tuoksussa hedelmäisyyttä, toffeista makeutta ja hieman eetterisyyttä. Myös humalan tuomaa pihkaisuutta.

Maku on makean hedelmäinen, vähän punaviinimarjaa ja napakasti havuista humalan katkeroa. Yllättävänkin makeaa tämä on. Jälkimaussa humalan havumainen katkeruus viipyilee pitkään. Suutuntuma on hieman siirappinen ja suloisen katkera.

Pidän itse tästä, vaikkei lähellekkään parhaita maistamiani IPA-oluita päästä. Tietty ylpeyshän tätä maistellessa tulee, vaikka lainareseptillä tuli tehtyä. Joka tapauksesa tuossa meidän keittiössä tätä teimme. Toinen satsi, joka on toivottavasti lähempänä esikuvaansa kuin tämä, kypsyy on kuivahumaloitumassa kellarissa. Reilun parin viikon päästä päsee maistamaan. Pitää jättä tätäkin yksi pullo jemmaan, jotta voi suorittaa rinnakkaismaiston.

Eipä kait siinä. Tämän oluen teon aikana tuli kuunneltua pariin otteeseen Faith No Moren Kings for a Day... Fool for a Lifetime -levyä. Loistava levy loistavalta bändiltä. Monipuolisia biisejä räyhäkkäästä menosta lounge-tyyliseen fiilistelyyn. Mutta tämän kanssa kävisi näiden tyylien keskitien biisi, joka yltyy suureksi pauhuksi. Eli Just a Man.

This is a quite tasty beer. But me, I am just a man.

Speksit: 

Panimo: Snow White Brewery 

Tyyli: DIPA (lähtökohta IPA) 

Maa: Suomi 

Maltaat:  Pale Ale EBC 5 ja Cara Plus EBC 10 

Humalat:  Magnum, Citra ja Centennial 

Alkoholi: n. 8 % 

Muuta: Kotitekoinen olut Reittausblogin Reittaus IPA -reseptin pohjalta 

Mistä: Oman keittiön jääkaapista

Pale Trail (Gyp. No.2) ja Gyp Wit (Gyp. No.4) - Gypsy Inc.

Kuukausi sitten pistäytyessäni Jyväskylässä kävin hakemassa Palokan Citymarketista taas kaapin täydennystä. Siellä oli myös tanskalaisen Gypsy Inc. panimon neljää olutta saatavilla ja päädyin ostamaan kaikki nämä itselleni tuntemattoman panimon oluet jemmaan. Aiemmin on tullut juotua jo maukas pilsner tyyppinen Tipsy Gypsy ja Soft Focus, josta myös arvionkin tein. Nyt sitten yhteisarviossa nämä loput kaksi, jotka on kylläkin eri päivinä nautittu.

Pale Trail (Gyp. No.2) 

Olut on väriltään vaalean okran väristä ja hieman sameaa. Nostaa kaadettaessa reilun kerroksen vaalea pienikuplaista vaahtoa. Tuoksussa ruohoa, kuivaa heinää, humalaa ja häivähdys punaherukkaa.

Maussa havua, humalaa ja olin aistivinani ananasmaista makeutta. Mielenkiintoinen huomio. Ensimmäistä kertaa oluessa olen maistavinani ananasta. Ei voimakkaana ja enemmänkin ananaskarkin esanssin kaltainen aromi, kuin kypsyn mehukkaan tuoreen ananaksen maku. Ei silti paha.

Jälkimakuna suuhun jää humalointi havuineen huitomaan katkeran suloisesti. Suutuntuma hieman happaman hiilihappoinen ja katkeroa. Katkeruuden pyöränsisäkumimaisuus korostuu jälkimaussa.

Kokonaisuudessaan kelpokauppa APA. Ehkäpä hieman pidemmälle käytetty/mallastetumi eli vahvempi versio korostaisi humalan ja ananaksen liittoa enemmän. Oman kokemukseni perusteella suomalaisia kauppavahvuisia vahvemmat APAt ja IPAt ovat pääsääntöisesti maukkaampia ja raikkaampia kuin nämä miedommat. Toki poikkeuksiakin on.

Pale Trailin Tuomio: 

Tuoksu: 7/10 

Ulkonäkö: 4/5 

Maku: 7/10 

Suutuntuma: 3/5 

Kokonaisvaikutelma: 13/20 

Yhteensä: 34/50  

Speksit: 

Panimo: Gypsy Inc.

Tyyli: American Pale Ale 

Maa: Tanska

Alkoholi: 4,7 % 

Humalat: Simcoe, Citra ja Tettnanger

Muuta: Pantu belgialaisella De Proef Brouwerij tilauspanimolla 

Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

Gyp Wit (Gyp. No.4)

Gyp Wit (Gyp. No.4) on belgityylinen vaalea vehnäolut. Tämän siis maistoin viime sunnuntainan päivällisellä.

Vaalea oljenkeltainen ja hieman samea olut. Pinnalle kohoaa valkoista paksunoloista vaahtoa.

Tuoksu on miedohko, mutta siitä on löydettävissä vehnäisyyttä ja makeampaa sitruksisuutta. Maku on myös mieto ja kuiva. Mukana myös basillikaa ja sitruunaa. Suutuntuma on kirpakka ja kuiva sekä kupliva.

Kokonaisvaikutelmaltaan vähän laimeahko Wit. Ei oikein iskee, mutta toimi ihan hyvin halloumilla ja basillikalla höystetyn salaatin kera.

Musasuositukseksi pyöräytän Volcano Choirin Repave levyltä merenpauhun lailla kasvavan Comrade kappaleen. Volcano Choirissa vaikuttaa itselleni Bon Iverista tutuksi tullut laulaja-lauluntekijä Justin Vernon. Hienoa settiä on tämänkin bändin tuotokset.

Gyp Witin Tuomio: 

Tuoksu: 5/10 

Ulkonäkö: 3/5 

Maku: 7/10 

Suutuntuma: 3/5 

Kokonaisvaikutelma: 12/20 

Yhteensä: 30/50  

Speksit: 

Panimo: Gypsy Inc.

Tyyli: Belgian Wit

Maa: Tanska

Alkoholi: 4,7 % 

Humalat: Simcoe ja Mosaic

Muuta: Pantu belgialaisella De Proef Brouwerij tilauspanimolla 

Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

Shepherd Neame India Pale Ale - Shepherd Neame & Co. - ja vähän avautumista.

Eipä ole viimeaikoina alkossa tullut paljoa vierailtua. Tätä ennen taisin käydä hakemassa pari-kolme viikkoa sitten kaksi pientä skumppapulloa juhlajuomaksi ja sitä ennen BrewDogin HMNI Päivejä jemmaan. Siitä on jo aikaa. Maukkaita ja kiinnostavia oluita, etenkin kotimaisia, on löytänyt onneksi ruokakaupoistakin. Se on hyvä. Tosin monta mielenkiintoista on jäänyt maistamatta, kun niitä ei ole ollut omilla kulmilla saatavilla. Suurin rajoittaja 4,7%:n raja. Kiitos meidän systeemin.

Ja nyt tulee pienimuotoinen avautuminen. (Jos ei kiinnosta, hyppää tuonne kuvan kohdalle tekstissä, niin kommentoin tätä olutta, jota maistelen kirjoitellessani.) 

No, piipahdin kuitenkin viikko sitten Jyväskylän asuntomessuilla käydessäni parkkiksen vieressä sijaitsevassa Prismasta etsimässä telttapatjoja, mutta olivat valitettavasti loppuneet. Onneksi maukkaita kotimaisia pienpanimotuotteita oli saatavilla ja mukaan lähti vain suomalaisia oluita - Ruosniemen Sihteeriä, Hiisin Rakkia ja Stadin Panimon American Pale Alea. Autolle päin hipsiessäni päätin kurkkata myös Alkon valikoiman. 

Eipä paljon ollut kotimaisia tuotteita. Tai... no olihan siellä. Koffin IVB:tä, Karhun Tosivahvaa, Olvin Tuplapukkia, Lapinkullan ja Karjalan IVA jne. Tuplapukkihan on oikeastaan ihan yllättävänkin hyvä, mutta eipä nuo muut oikein iske. Mutta pääsasiassa vahvempaa lageria siis. Pöh. Tehdään sitä Suomessa muunkin tyylisiä oluita. No myönnetään, olihan siellä herkullisia Sinebrychoffin ja Brooklynin Two Tree Porteria, Koffin Porteria ja Malmgårdin Dinkeliä, mutta usein laadukkaissa ruokakaupoissa vieraillessa saa nostaa ostoskoriin jotakin uutta olutta. Tätä EI voi aina tehdä Alkossa. 

Alkoissa on hyvä asiakaspalvelu, hyvät viinivalikoima, mutta lähes onnettomat olutvalikoimat. Tai siis itseasiassa suurimmassa osassa Suomea valikoima on surkea. Sama pätee varmaan viskeihin, mutten ole niihin paljoa perehtynyt. Silti erilaisia viina-/vodkamerkkejä voi olla enemmän kuin oluita. Jättiläismainen monopolimme on muutenkin jäykkä ja hivas uudistumaan puhumattakaan siitä, että se ei voi ottaa "typerien" yhdenvertaisuus periaatteiden pohjalta pienempiä määriä myyntiin. Tosin tuotteiden riittävyys jokapuolelle Suomea on todellisuudessa täysin näennäistä. 

Olen viimeisen vuoden aikana töiden takia reissannut eripuolilla Suomea, pääasiassa pienillä paikkakunnilla, ja niissä Alkojen olutvalikoima on lähespoikkeuksetta koostunut näiden edellä mainittujen oluiden "hittituotteiden" lisäksi muutamista "erikoisoluista" eli tummista lagereista ja portereista. Käsityöläisoluita oli helmikuussa pienissäkin Alkoissa - tosin useinmiten näidenkin valikomaa oli säädetty paikkakunnan kulutustottumusten mukaiseksi. 

Toki ymmärrettävää, että jos ei tavara liiku, ei bisneskään ole kannattavaa, joten miksi ottaa hyllyyn pölyttymään. Mutta sitten on naurettavaa vedota tähän koko Suomen kattavaan tarjontaan. Jos Posiolla ei liiku kuin lager, tumma lager ja porteri, niin onko se syy evätä muilta paikkakunnilta saamasta muunlaisia oluita?!? Ja älkää muistuttako tilausvalikoimasta. Minulla ei ainakaan ole rahaa/halua tilata korillista samaa olutta, jotta voisin maistaa sitä!!! Alkon tilausvalikoiman toimintamalli on PERSEESTÄ.

Päättäjät hoi! Alko Oy on jämähtänyt palvelussa pelkäksi viinikaupaksi, jossa muiden tuotteiden osalta sisäänostaja "virkamiehet" päättävät, mitä kansa juo. Siksi "virkamiehet", koska siltä tämä vaikuttaa. Kuin nykyajan vastine entisaikain oluiden valmistuslupien myöntämiseen viranomaisten makumieltymysten mukaan.

Jos monopoli purettaisiin, veikkaisin Alkon olevan hyvin pian kovinkin tukalassa tilanteessa, jollei kykenisi muuttumaan enemmän asiakkaiden toiveita vastaavaksi. Viina- ja viinikauppana se voisi pintansa pitää kohtuullisen pitkään, mutta muut tuotteet menisivät monipuolisempiin käsiin. 

Todennäköisesti pienpanimo-oluet siirtyvät nettikauppojen käsiin, ennen kuin virkamiehet ja päättäjät tajuavat edes mitään. Sitten on myöhäistä itkeä, kun paskat on jo housuissa - vaikkakin Alkossa todennäköisesti ollaan kulisseissa jo pitkään valmistauduttu mahdolliseen nettikaupan sallimiseen Suomessakin. Joku salaliittoteoreetikko voisi epäillä, että asian päättämistä virallisissa tahoissa pitkitetään, jotta Alko ehtii valmistautua, mutta nettimyynnissä se olisi silti auttamatta jäljessä esim. Keski-Euroopan maita. Minä en ole salaliittoteoreetikko, vaikka ne teoriat niin kutkuttavilta voisivatkin tuntua.

Maukas Britti IPA toimi hyvin
uutukaisista Spiegelaun IPA laseista.

No, mutta palataanpa tämän oluen pariin.

Shepherd Neame India Pale Ale brittiläinen IPA siellä Jyväskylän Seppälän Prisman Alkossa uutuutena, joten otin sen testiin, kun en muutakaan kiinnostavaa itselleni uutta olutta sieltä löytänyt.

Olut on väriltään kauniin mahongin ruskeaa ja kirkasta. Tuoksussa paahtunutta toffeeta, hieman humalaa ja hedelmäisyyttä.

Maussa karamellista mallasta, toffeeta, pähkinää ja katkeroa. Humalointi on britti IPA tyyliin enemmän katkeroa kuin aromia, mutta kokonaisuus on oikein hyvä. Suutuntuma on katkeroinnista huolimatta hieman kevyt. 

Oikein maukas Britti IPA. Pitkästä aikaa tulee juotua tyylipuhdasta BIPAn edustajaa, kun on enemmän Ameriikin humaloituja tullut nautittua viimeaikoina. Vaihtelu virkistää.

Etiketin värimaailma oli jotekin erityisen houkutteleva. Oranssin ja violetin liitto kerman vaalean kera toimii ainakin minulle. Sopivan trendiretroa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50  

Speksit:
Panimo: Shepherd Neame & Co.
Tyyli: Indian Pale Ale
Maa: Englanti
Väri: 30,2 EBC
Katkerot: 39,9 EBU
Kantavierre: 13,4°
Maltaat:  Pale ale- ja crystal
Humalat:  Fuggles- ja East Kent Goldings
Alkoholi: 6,1 %
Mistä: Seppälän Priman Alko, Jyväskylä