Huom. Tämä teksti on hieman jälkikäteinen kirjoitelma pitkältäperjantailta.
Noniin, nyt on tulossa hieman pidempi tekstin pätkä, joten tyrkäisen ensimmäisen musasuosituksen tähän alkuun. Kun vietetään taasen keväistä kristillissävytteistä juhlaa eli pääsiäistä, sopii musiikiksi pistää tuotteliaan barokkineron Johan Sebastian Bachin Matteus Passio tähän. Uskoisin, että ehdit lukea koko kirjoitukseni, ennenkuin teos on lopussa. Ja sitten etiäpäin.
Oluthan kuuluu erottomattomana osana pääsiäiseen. Niinkuin joillekin lammas (vaikka hampaat irvessä, koska pääsiäisenä syödään lammasta ja muulloin ei), suklaamunat, rairairuohot, pahoinpidelty ja ristiinnaulittu parrakas mies (vai oliko Jeesuksella sittenkään partaa?!?) sekä punaviini. Onneksi myös meilläkin päin olut on pikkuhiljaa löytämässä paikkansa ruokapöydissä viinien kaveriksi. Tämä voi hyvinkin ajan saatossa ohjata ihmisiä järkevämpään ja makuelämyksiä tuottavampaan oluen kulutukseen. Ainakin toivon niin. Itselläni näin on ainakin käynyt.
Noniin, nyt on tulossa hieman pidempi tekstin pätkä, joten tyrkäisen ensimmäisen musasuosituksen tähän alkuun. Kun vietetään taasen keväistä kristillissävytteistä juhlaa eli pääsiäistä, sopii musiikiksi pistää tuotteliaan barokkineron Johan Sebastian Bachin Matteus Passio tähän. Uskoisin, että ehdit lukea koko kirjoitukseni, ennenkuin teos on lopussa. Ja sitten etiäpäin.
Oluthan kuuluu erottomattomana osana pääsiäiseen. Niinkuin joillekin lammas (vaikka hampaat irvessä, koska pääsiäisenä syödään lammasta ja muulloin ei), suklaamunat, rairairuohot, pahoinpidelty ja ristiinnaulittu parrakas mies (vai oliko Jeesuksella sittenkään partaa?!?) sekä punaviini. Onneksi myös meilläkin päin olut on pikkuhiljaa löytämässä paikkansa ruokapöydissä viinien kaveriksi. Tämä voi hyvinkin ajan saatossa ohjata ihmisiä järkevämpään ja makuelämyksiä tuottavampaan oluen kulutukseen. Ainakin toivon niin. Itselläni näin on ainakin käynyt.
No, mutta takaisin pääsiäiseen ja olueen. Belgian suunnalla oluelle on hyvin pitkät perinteet pääsiäisen vietossa keskiajan luostareista alkaen ja Suomessakin ollaan pikkuhiljaa tähän suuntaan menossa. Tosin eroja on vielä paljon. Muistan oman täysi-ikäisyyteni tienoilla 90-luvun loppupuolella jo olleen pääsäisoluita (tai ainakin yksi, joka oli muistaakseni Sinebrychoffin Pääsiäisolut, jonka etiketti oli sininen tai violetti ja siinä lensi simpsakka ja varsin muodokas noitaneitonen luudalla). Nämä taisivat olla pääasiassa vain tummia lagereita, jollen väärin muista. Tällä hetkellä suomalainen pääsiäisolutsuuntaus on ollut selkeästi kalleellaan mämmiin tai suklaaseen. Suuntaus sekin, mutta kuten Kuopion olutseuran puheenjohtaja ja Ravintola Maljan ravintelipiällikkö Kilpeläisen Mika ilmaisi viime keskiviikkoisessa Ylen haastattelussa kohtalaisen selkeästi kotimaisia panimoita edelleen vaivaavan ongelman:
"Suomalaiset pääsiäisoluet eivät ole rehellisesti sanottuna mistään kotoisin."
Voin kompata tätä ainakin omien kokemusteni perusteella. Viime vuodelta maistelin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kievari Mämmi (2013) oluen ja Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Pääsiäisoluen, joista molemmat olivat erittäin kehnoja tuotoksia ja molemmat saivat myös Kuopion olutseuran bruuveissa täystyrmäyksen. Laitila on siirtynyt tänä vuonna mämmiviritelmällään stouttiin, kun VaSP näyttäisi etiketin perusteella jatkavan samalla linjalla. Jäänee molemmat minun osaltani hyllyyn, vaikkakin vähän kiinnostaisi maistaa mitenkä mämmi taipuu stouttiin. Josko sittenkin...
Omalla kohdallani pääsiäiseen kuuluu useinmiten perhelounas vanhempieni luonna - ja niin tänäkin vuonna. Perinteet on kivoja, kunhan ne eivät liika uraudu ja muutu pakkotoistoksi. Pääsasiassa pääsiäislounaalla olemme ruoan kanssa nauttineet viiniä, mutta tänä vuonna rikoin hieman linjaa, koska isäni on lähes täysin lopettanut lagerien juonnin ja siirtynyt belgialeihin. Tilaisuus oli oiva, joten ajattelin laajentaa hänen Gouden Carolus Classic ja La Chouffe linjaa, vaikkei kyseisissä oluissa mitään vikaa olekkaan.
Toin tarjolle Rochefort 10:iä, jota isän ja veljen kanssa maistelimmekin, jotka molemmat pitivät tuotteesta. Hieno tuote kerrassaa ja mieltä lämmittävää oli huomata Alkon tuoneen juomaa tarjolle kotisohvillekin. Itse olen kertaalleen tätä ja pikkuveli Rochefort 8 maistanut joitakin vuosia takaperin Ravintola Maljassa ja molemmat mainioiksi jo sillon totesin. Nyt tätä kymppiä muutaman pullon jemmasin ennenkuin kokonaan monopolista loppuvat.
 |
| Ulkonäkö ei ole kummoinen, mutta maku kutkuttavan herkullinen. Tässä "tummaolut" joka on aivan toista maata kuin tummat lagerit. |
Rochefort 10:n tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 41/50
Speksit:
Panimo: Abbey Saint-Remy
Tyyli: Stout
Maa: Belgia
Väri: 73,8 EBC
Katkerot: 12,9 EBU
Kantavierre: 21,2°
Humalat: Hallertau-humalat
Alkoholi: 11,3 %
Muuta: Olut valmistetaan Belgialaisen Rochefort kaupungin lähellä sijaitsevassa Notre Dame de Saint Rémyn luostaripanimossa, jossa olutta on tehty jo vuodesta 1595 lähetien.
Mistä: Varkauden Citymarketin Alko
Ja lyhyt yhteenveto Rochefort 10, joka on perinteinen belgialainen Trappist luostari olut. Tuoksussa pehmeää maltaisuutta, hedelmäisyyttä, aavistus maakellaria. Maussa täyteläistä mallasta, hienoista makeutta, maltaan pehmeyttä ja hitunen hiilihappoja. Tulee mieleen kotikalja, joka olisi kuitenkin maistuvampi, pehmeämpi ja monipuolisempi makumaailmaltaan. Lämmetessään olut säilyy maukkaana ja tuo esiin kahviaromeja. Tämä istuu oikein hyvin suuhun. Kokeile.
Maittavan rosmariinissa uitetun hirven, pestokuhan ja kanan jälkeen nautittiin vielä karpalorahkaa ja sitruunakakkua. Kerrassaan loistolounas rakkaassa seurassa. Siinä hyvä tovi istuskeltuamme houkuttelin vielä isäni piipahtamaan kanssani Ravintola Maljassa tuopillisella. Siellä oli saatu hanaan Brittiläisen Thornbridgen ja ruotsalaisen St. Eriksin kiinnostava yhteistuotos Imperial Rasberry Stout.
Kun luin tästä kuvauksen Tyttö ja tuoppi olutblogista vajaa kuukausi sitten, halusin päästä tätä mielenkiintoista viritelmää maistamaan heti, kun tilaisuus tulee. No reilu viikko sitten sitä Maljaan saatiin ja siitä lähtien olen odottanut kotiin pääsyä edes muutamaksi päiväksi, että löytäisi sopivan hetken tätä maistaa. Ja nyt sen aika oli. Onneksi tuotetta oli vielä hanassa tarjolla, joten pienet tuopilliset tätä ja pöytään makustelemaan ja rupattelemaan.
Imperial Rasbery Stoutin tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50
Speksit:
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Skotlanti / Ruotsi
Alkoholi: 10 %
Muuta: Oluessa mukana reilusti vadelmaa
Mistä: Ravintola Malja, Kuopio
Olut on erittäin tumma ja pinnalle kertyi reilu sormen paksuinen kerros tuhtia vaalean ruskeaa vaahtoa. Olut tuoksui erittäin voimakkassati raikkaalle vadelmalle. Hiven aistittavissa suklaista kahvia voimakkaan marjan alta. Maku ei ole ihan yhtä voimakas kuin tuoksu, mutta siinäkin vadelman maistaa selvästi ja se tuo olueen vedelmaista kirpeyttä ja happamuutta. Tuhdin imperial stoutin paksu maltainen runko puskee esille rintarinnan vadelman kanssa. Nämä oikeastaan täydentävät toisiaan. Suutuntuma on tuhti ja jälkituntuma on kuin vadelma-tummasuklaa palan jälkeen. Ei tätä 25 cl enempää tarvitse, mutta hieno tuote esimerkiksi pääsiäisaterian jälkkärille. Tykkäsin ja tästä voisi tykätä myös ei "perinteisen" oluen ystävät. Suosittelen!
Turinointi luisti ja päätimme ottaa vielä yhdet oluet. Isäni hieman hämääntui Maljan olutvalikoiman edessä ja pyysi suosittelemaan jotain, joten ajattelin tutustuttaa belgi-alejen ystävää erääseen perustuotteesen eli Chimay Bluehun. Nappi valinta kuulema. Itse vaihdoin vähän linjaa ja ajattelin maistella useita maukkaita oluita valmistaneen jenkkiläisen Sierra Nevada panimon Sierra Nevada Torpedon®, joka on extra IPA eli käytännössä oikeastaan DIPA.
 |
| Reipas IPA välillä piristämään. |
Sierra Nevada Torpedon tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50
Speksit:
Panimo: Sierra Nevada Brewing Companpy
Tyyli: Duoble Indian Pale Ale
Maa: Yhdysvallat
Katkerot: 65 IBU
Kantavierre: 17,0°
Humalat: Magnum-, Citra- ja Crystal-humalat
Alkoholi: 7,2 %
Mistä: Ravintola Malja, Kuopio
Olut oli lasiin kaadettuna tumman meripihkan punaisen värinen ja sen pinnalle kertyi ohut vaalea vaahtokerros, joka laskeutui nopeasti. Tuoksussa humaloinnin aisti heti. Tuoksussa myös havuja ja kitkeriä hartsimaisia aromeja.
Maku oli aika hyökkäävähkö ja humalointi kitkerää. Hedelmäisyyttä en tästä juurikaan löytänyt. Hienoinen humalatorpedo, muttei yllä mielestäni Sierra Nevadan parhaimmistoon. Ei tule todennäköisesti hommattua toistamiseen.
Toisen oluen lasinpohjan alkaessa häämöttää Maljaan alkoi virrata jo pitkänperjantain viettäjiä ja melutaso alkoi kohoamaan. Aika oli siirtyä kotia kohti ja vapauttaa paikat pääsiäisen juhlijoille.
Kotona vielä iltapalan ja Bonesin kaveriksi korkkasin Pyynikin Käsityöläispanimon Pääsiäisoluen. Pitihän sitä joku "parjattu" suomalainen pääsiäisen panimotuotoskin testata.
Olut oli väriltään tummanruskeaa ja lähes läpikuultamatonta valoa vasten katsottuna. Pinnalle ei kertynyt vaahtoa nimeksikään kaadettaessa - vain pieniä vaahtopyörteitä.
Tuoksussa oli mietoa paahteista mallasta, häivähdys savua ja tilkkanen kahvia. Maku oli kuivan maltainen, jossa oli aistittavissa kuivahedelmää ja humalan katkeruutta. Jälkimaku oli kuiva ja rukiinen. Suutuntuma kevyehkö ja kuiva. Ei ihan nappi omaan makuuni.
Vaikkei mikään tajuntaa räjäyttävä pääsiäisolut, niin kyllä tämä aiemmin parjatut hakkaa mennen tullen ja tässä ollaan jo asiallisemmalla linjalla liikenteessä.
Pääsiäinen on toisille puhtaasti uskonnollinen juhla ja toisille pelkkä kiva 4 päivän vapaa, mutta ehkä suurimmalle osalla jotain näiden yhdistelmää. Tässä pitkän tekstin lomassa on pyöritetty uskonnolista musiikkia taustalla, joten otetaan loppuun tämän toisen ääripään edustusbiisi. Ei, en kuitenkan laita tähän Cheekin Sokka irti rallia, vaan Palefacen Syntynyt Rellestää kappaleen. Tämähän on noussut jonkinlaiseksi ryyppäys tunnariksikin, vaikka sanoja kuunnellessa ehkä pitäisi mennä pitkälti itseensä, jos löytää niistä itsensä.
Valitettavasti meillä löytyy tällaisia biisin nimihenkilön kohtalon tovereita liikaakin tästä maasta, joille alkoholituotteet on vain keino saada nuppisekaisin ja rähinä päälle. Se on surullista ja ihan syystäkin STM:ssä ollaan meistä kansalaisista huolissaan, mutta mielestäni siellä ollaan otettu aikalailla väärät metodit käyttöön. Tulos lienee samaa luokkaa kuin haulikolla itikkaa lähtisi tappamaan. Sivulliset vahingot on suuremmat kuin alunperin oli tarkoitus. Elämme pimeitä aikoja. Ehkäpä minäkin olen kohta rikollinen.
PS. Hyvä Valvira ja STM. Tässä jutussa käsiteltyjä alkoholituotteita ei ole tarjottu minulle minkään kyseisiin oluisiin liittyvän tahon osalta, vaan niistä on maksettu rehellisesti ansaituilla Suomessa verotetuilla työtuloilla. Kaikki kirjoitukseni ovat omia maksamattomia mielipiteitäni.
PSS. Hinkkaamme jälkikirjoituksen sisältöä lakimieheni kanssa ja pidätämme oikeuden blogitekstin jälkikäteiseen muokkaukseen, kunhan Valvira antaa ensimmäiset ennakkotapaukset tulevan alkoholilakimuutoksen aiheuttamasta monitulkinnallisesta alkoholimarkkinoinin suhteesta olutbloggaukseen.
Maku oli aika hyökkäävähkö ja humalointi kitkerää. Hedelmäisyyttä en tästä juurikaan löytänyt. Hienoinen humalatorpedo, muttei yllä mielestäni Sierra Nevadan parhaimmistoon. Ei tule todennäköisesti hommattua toistamiseen.
Toisen oluen lasinpohjan alkaessa häämöttää Maljaan alkoi virrata jo pitkänperjantain viettäjiä ja melutaso alkoi kohoamaan. Aika oli siirtyä kotia kohti ja vapauttaa paikat pääsiäisen juhlijoille.
Kotona vielä iltapalan ja Bonesin kaveriksi korkkasin Pyynikin Käsityöläispanimon Pääsiäisoluen. Pitihän sitä joku "parjattu" suomalainen pääsiäisen panimotuotoskin testata.
 |
| Iltapalaksi suomalaista pääsiäistä. Parempaa, kuin pelkäsin. |
Pyynikin Pääsiäisoluen tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 31/50
Speksit:
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,2 %
Muuta: Tuoreella mintulla ja aniksella maustettu suklainen, hieman mämminen stout. Mallas-pohjassa myös imellytettyä ruista.
Mistä: Muuramen K-Supermarket
Olut oli väriltään tummanruskeaa ja lähes läpikuultamatonta valoa vasten katsottuna. Pinnalle ei kertynyt vaahtoa nimeksikään kaadettaessa - vain pieniä vaahtopyörteitä.
Tuoksussa oli mietoa paahteista mallasta, häivähdys savua ja tilkkanen kahvia. Maku oli kuivan maltainen, jossa oli aistittavissa kuivahedelmää ja humalan katkeruutta. Jälkimaku oli kuiva ja rukiinen. Suutuntuma kevyehkö ja kuiva. Ei ihan nappi omaan makuuni.
Vaikkei mikään tajuntaa räjäyttävä pääsiäisolut, niin kyllä tämä aiemmin parjatut hakkaa mennen tullen ja tässä ollaan jo asiallisemmalla linjalla liikenteessä.
Valitettavasti meillä löytyy tällaisia biisin nimihenkilön kohtalon tovereita liikaakin tästä maasta, joille alkoholituotteet on vain keino saada nuppisekaisin ja rähinä päälle. Se on surullista ja ihan syystäkin STM:ssä ollaan meistä kansalaisista huolissaan, mutta mielestäni siellä ollaan otettu aikalailla väärät metodit käyttöön. Tulos lienee samaa luokkaa kuin haulikolla itikkaa lähtisi tappamaan. Sivulliset vahingot on suuremmat kuin alunperin oli tarkoitus. Elämme pimeitä aikoja. Ehkäpä minäkin olen kohta rikollinen.
PS. Hyvä Valvira ja STM. Tässä jutussa käsiteltyjä alkoholituotteita ei ole tarjottu minulle minkään kyseisiin oluisiin liittyvän tahon osalta, vaan niistä on maksettu rehellisesti ansaituilla Suomessa verotetuilla työtuloilla. Kaikki kirjoitukseni ovat omia maksamattomia mielipiteitäni.
PSS. Hinkkaamme jälkikirjoituksen sisältöä lakimieheni kanssa ja pidätämme oikeuden blogitekstin jälkikäteiseen muokkaukseen, kunhan Valvira antaa ensimmäiset ennakkotapaukset tulevan alkoholilakimuutoksen aiheuttamasta monitulkinnallisesta alkoholimarkkinoinin suhteesta olutbloggaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti