Dark Horizon 4th edition – Nøgne Ø

Tänään oli hyvin ristiriitainen päivä. Vietin syntymäpäivääni rakkaan 96-vuotiaaksi eläneen mummin hautajaisissa. Muistoja tuli mieleen lapsuudesta ja mummista. Aina nämä tapahtumat vetävät hiljaiseksi, kun joku rakas ihminen on poistunut keskuudestamme. Mutta ehkäpä myös siksi, että hautajaisissa reaalisoituu aina se, ettemme ole täällä kuin hetken. Oletpa rikas tai köyhä. Mies, nainen tai transsukupuolinen. Etana, orava tai ihminen. Kaikki elävä kuolee joskus ja sen tiedostaminen herättää monenlaisia ajatuksia. Itselleni tuli tästä mieleen, että elo on loppujen lopuksi lyhyt aika. Ja sitä suuremmalla syyllä en haluaisi sitä tuhlata (vaikka varmasti näin silloin tällöin teen).

Syvän musta herkku haikeaan tunnelmiin.

Monia mietteitä. Siksi päätin syventyä ajatuksiini hyvän juoman ja musiikin kera. Kaivelin kaapista esiin Nøgne Ø:n Dark Horizon 4th editionin, joita jemmasin varastoon 3 pullollista. Toinen jäljelle jääneistä saa jäädä kypsymään vuodeksi ja kolmas löytäköön hetkensä 3-5 vuoden päästä. Säilytysikää näillä tuhdilla tumman horisontin tuotteilla on, sillä valmistaja on lyönyt parasta ennen päiväykseksi 22.8.2022.

Ensimmäinen kohtaamiseni DH:n kanssa tapahtui muutamia vuosia takaperin, kun ystäväni Sahti-Seppo kutsui minut bruuvaamaan Alkon 80-vuotisjuhlan kunniaksi ilmestyneitä pienpanimoiden oluita erinomaisen ruoan kera. Tällöin Seppo tarjoili jälkkäriksi DH 3th editionia itsetehdyn savu-suklaajäätelön kera. Oh boy! Se oli hyvää. Sekä jäätelö että DH. Kaikki sinä iltana oli hyvää. No oli siellä pari heikompaakin olutta messissä, mutta ilta oli mitä mainioin.

Dark Horizontin valmistuksessa on perinteisten olut raaka-aineiden lisäksi käytetty muscovado sokeria ja vihreitä kahvipapuja, jotka on ensin annettu tekeytyä alfa amylaasi entsyymien (samoja, jotka irroittavat sokereita maltaista hiivan ravinnoksi) kanssa, minkä jälkeen ne on murskattu, kuivattu ja paahdettu. Ja tässä on paljon kaikkea.

Olut sysimustaa lasissa. Vaahtoa ei muodostu paljoa, mutta se on paksua. Lasia heilauttaessa oluen makeuden voi nähdä viinimäisinä holvikaarina lasin reunalla. Tuoksu on täyteläinen. Siinä on lakritsia, makeutta ja hivenen kahvia. Alkoholin voi aistia läpi.

Maku on myös täyteläinen ja tumma. Makeus tulee selvästi esiin. Paljon tuhteja makuja. Kahvia, rukiita ja lakritsia. Maut pehmenee lämmetessään ja olut kestää hyvinkin vajaan parin tunnin nautiskelun. Jännitävää, miten hurja humalointi (100 IBU!) ei tunnu samalla tavalla kuin normaalisti näin humaloiduissa tuotteissa.

Hieno tuote kerrassaan, mutta todennäköisesti kypsyttely tuottaa tähän lisää särmää. Pidän kovasti näistä mielenkiintoisista vahvemmisa oluista, jotka lähentelevät jo viinejä. Niiden kanssa saa rauhassa maistella ja pieni pullo riittää pitkään. Eihän tämmöistä saunakaljaksi hörppää, mutta erikoishetkiin mitä mainiointa. Suosittelen kokeilemaan jälkkäriviinin asemasta esim. suklaajäätelön tai suklaa kakun kanssa.

Tämän kanssa mietteisiin sukeltamista säesti Miles Davis. Jazzin merkkiteoksiin lukeutuva Kind of Blue vuodelta 1959 on mielestäni erittäin loistava ja korvia hivelevä levytys, jonka seesteisillä sävelilä liikuttaessa mieli lepää. Tämän kaiken kun kruuna riittävän väljään kaiverretun vinyylin analogisen pehmeällä ja lämpimällä äänellä, niin hetken on taas täydellistä.

Tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 9/10

Suutuntuma: 4/5

Kokonaisvaikutelma: 18/20

Yhteensä: 43/50

Speksit:

Panimo: Nøgne Ø

Tyyli: Imperial Stout
Maa: Norja

Väri: 425 EBC

Katkerot: 100 IBU

Kantavierre: 36°

Maltaat: Maris Otter-, vehnä-, suklaa-, kristalli- amber-, musta- ja ruskeamaltaat

Humalat: Chinook, Centennial ja Columbus

Alkoholi: 16,0 %
Muuta: Paahdettu ohra, kahvi, muscovadosokeri. Tuottajan mukaan säilyvyys oikein varastoituna aina 10-vuotiaaksi asti.

Mistä: Kuopion Sokoksen Alko