perjantai 13. joulukuuta 2019

Blogi jää telakalle

Eilisen pyörällä kaatumisen jäljiltä istuskelen kotona sairaslomalla jäätävässä kylkikivussa, jossa yskiminen tyssää siihen, että keuhkoihin ilmaan ottaessa sattuu jo ihan riittävästi ysköksen pysäyttämiseksi. Turhauttaa, kun ei voi tehdä mitään hyödyllistä eikä jaksa istua sohvallakaan (maata ei nimittäin kykene). Siinä sitten ihminen tylsistyy ja ehtii alkaa pyöritellä kaikenlaista mielessään. 

Kännykästä twitteriä selatessani aloin miettimään, milloinka olen viimeksi kirjoitellut olutarvion blogiin ja tyrmistyneenä tajusin siitä olevan jo seitsemän kuukautta! Mihin tämä aika menee? Etenkin vapaa-aika.

Tätä pohtiessani tajusin lähes neljäkymppisellä miehellä olevan meneillään ne kuuluisat ruuhkavuodet. On päivätyö, jossa ikuinen iltaihminen on joutunut opettelemaan menemään välillä töihin jo klo 6.45. Kolme lasta ja keväällä neljäskin (mistähän sekin tuli?!?). Bändillä on nyt puskettu levyä ulos ja päällä on nyt hyvä tekemisen meininki. Sinkku ilmestyy 20.12.2019 ja siihen olen editoinut videota, jotta saataisiin julkaisuun samaan aikaan. Levy on miksattu ja toivottavasti julkaisu saadaan alkuvuoden puolelle. Kaiken tämän hässäkän lisäksi talostamme löytyi keväällä hometta paristakin kohtaa rakenteista, josta tehtiin vielä lisätutkimuksia ja nyt lakimies tekee työtään. Itse saa hermoilla mahdollista lopputulosta ja sitä, mistä helvetistä kaikkeen tähän rahat kaivaa. Ei ole halpaa, minkä varmaan kaikki joskus vastaavaan tilanteeseen joutuneet tietävät. Ei nimittäin ole halpaa myöskään korjaaminen.

Sinne on siis minun aikani (ja rahani) viimeisen puolen vuoden aikana mennyt ja nyt tulin siihen tulokseen, että nostan blogini telakalle ainakin toistaiseksi. Oluita olen maistellut edelleen kuitenkin sillä erotuksella, että on joutunut vyön kiristyksen vuoksi tinkimään myös osasta mielenkiintoisimmista oluista, kun rahuli ei yksinkertaisesti ole riittänyt. Lisäksi maisteluun ei viitsi arkipäivänä kovin vahvaa olutta ottaa aikaisten herätysten vuoksi. Aiemmin olen yleensä kirjoittanut olutarviot aina iltaisin klo 21 alkaen ja nyt on tämäkin aika käynyt hankalaksi, kun oluen on ehtinyt avaamaan monesti vasta klo 22 jälkeen. Kotioluen tekeminenkin on jäänyt ajan puutteen vuoksi kokonaan tauolle.

Totuus on välillä syytä kohdata ja tunnustaa tappionsa, vaikka se sattuu kuin yskiminen kylkeen tällä hetkellä. Vaikka kovasti haluaisin kirjoitella oluista arvioita, niin tällä hetkellä siihen ei löydy riittävästi aikaa. Blogi jää siis nyt määrittelemättömälle tauolle, mutta jatkan oluiden maistelua ja niiden parissa hääräämistä. Twitterissä, Facebookissa ja Instagramissa jatkan tuumailua, kommentointia ja postailuja myös mahdollisuuksien mukaan.

Kiitokset kaikille blogiani tähän asti seuranneille. Melkein 6 vuotta olen blogiani rustaillut ja mukavaa on ollut. Lisäksi olen päässyt maistamaan monia kiinnostavia oluita ja tavannut aivan mahtavia ihmisiä. Jatketaan oluiden parissa sosiaalisen median puolella.

Kippis ja kiitos.

Musamies Markus Lumipuu

Barrel Runner – Founders Brewing Co.

Tässä toinen olutarvio arkistojen kätköistä. Tämä maisteltu 17.6.2019.



Kesä jo pitkällä eikä ole saanut aikaiseksi olutarvioita. Hyviä oluita on kyllä tullut maisteltua. Jatkan tässä kellarin tyhjennystä jäljellä on oikeastaan enää kypsyttelyoluita. Tällä kertaa lasiin kaatui Foundersin Barrel Aged -sarjan Barrel Runner Mosaic-Hopped Ale aged in Rum Barrels. Kyseessä on siis 11,1 % Mosaic humalalla humaloitu Ale, joka on kypsytetty rommitynnyreissä.

Barrel Runner on väriltään pihkan väristä. Olis ollut ihan kirkasta, mutta keikahti ihan pohjaa myöten, joten nyt mukana leijuu pieniä hippusia. Pinnalle kertyy kaunis kerros vitivalkoista kuohkeaa vaahtoa.

Tuoksussa selkeästi rommia. Myös vaniljaa ja kookosta. Tästä tulee vähän Piña Colada.

Maussa rommi on myös läsnä selkeästi, mutta ei dominoivasti. Miellyttävä keksinen maltaisuus sekä pieni vanilja löytyy mausta. Hitunen myös Mosaicin aromeita pääsee esiin. Ei maku osastoltaan pääse  aromien tasolle.

Suutuntuma on pehmeä ja hitusen alkoholinen. Sitten välillä esiin tulee jotain tympeämpää.

Kokonaisuutena ihan maistuva tynnyri Ale, mutta ei tässä kaikki osu kohdilleen. Ehkäpä tämä ei ole myöskään paras helleillan juoma. Itselleni tämä toimisi paremmin esimerkiksi viilenevään syysiltaan. Kertaalleen tämä olen juonut, mutta ehkäpä ei tule enää lisää ostettua. Ainakaan Alkon hinnoilla.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Barrel Aged Strong Ale
Maa: Yhdysvallat
Humalat:  Mosaic
Alkoholi: 11,1 %
Muuta: Kypystetty rommitynnyreissä
Mistä: Tilattu netistä.

Jumi Brut IPA – Hiisi


Arkistojen aarteita pöytälaatikosta. Maistelin tämän Hiisin Jumin 19.5.2019.


Jumi on väriltään vaalean kellertävää ja sameaa. Tulee kovasti mieleen appelsiini mehu. Hyvin niukka vaahtoinen.

Tuoksu on oikein hedelmäinen ja hivenen happaman. Tuoksusta löytyy greippiä, appelsiinia, hitusen nektariinia ja raparperia. Jonkin verran myös mehevän pihkaisaa humalaa. Tuoksu on oikein herkullinen ja raikas.

Maussa ei hedelmäinen raikkaus ole läsnä samalla tavalla kuin  tuoksussa. Hedelmää kyllä löytyy, mutta enemmän esillä on leipäinen maltaisuus ja havuiset humalat. Hedelmistä greippi ja aprikoosi tuntuu löytyvän mausta.

Suutuntuma on kuiva ja hieman hapan. Itsestäni Jumi ei ole suutuntumaltaa kovin raikas, vaikka tuoksu olikin raikkaan hedelmäinen. Tämä vähän tökkii tältä osin.

Kokonaisuutena Jumi ei itselläni nouse lähellekään Hiisin parhaimmistoa. En tiedä olenko löytänyt vielä Brut IPA oluita oikein, mutta ne muutamat, joita olen maistanut, eivät ole hirveän hyvin kolahtanut. Ihan hyvä tämäkin on, mutta ei se vain iske, niin kuin suurin osa Hiisin tuotteista. Haluaisin tykätä enemmänin, mutta ei. Maistelen kyllä jatkossakin Brut IPAa.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Hiisi
Tyyli: Brut IPA
Maa: Suomi
Väri: 10 EBC
Katkerot: 25 IBU
Alkoholi: 6,9 %
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Dark Horizon 4th – Nøgne Ø

Vietän työpäivän päätteeksi sunnuntai-iltaa yksikseni, kun muu perhe on reissussa. Kävin vielä vähän pyörälläkin ajelemassa kylmässä ja tuulisessa säässä sekä saunassa lämmittelemässä, joten nyt voi rauhoittua fiilistelemään. Kaivelin kylmiöstä lasiin Nøgne Ø:n Dark Horizon 4th. Tämä oli viimeinen pullo kolmesta ostamastani. Ensimmäisen maistelin vähän reilu viisi vuotta sitten ja siitä silloin arvion blogiinkin kirjoittelin. Toisen join noin pari vuotta sitten (siitä en arviota tehnyt) ja nyt on viimeisen vuoro.

Lyhyt tiivistys oluesta heille, joille tämä ei ole tuttu. Dark Horizon on norjalaisen Nøgne Ø erikoishöystö imperial stout, jossa on paljon kaikkea. Tätä olutta on tehty viisi kertaa ja ensimmäinen kerta (DH 1st) pantiin vuonna 2006. Toinen vuonna 2008, kolmas vuonna 2009. Tämä kyseinen yksilö on oluen neljättä erää ja se ilmestyi vuonna 2012. Vuonna 2015 valmistettiin viides erä, jonka jätin Alkon hyllylle kovan hinnan ja 0,5l pullo koon vuoksi. Saataville nämä on yleensä tulleet vuoden viiveellä, sillä oluelle on annettu aikaa kypsyä. Lisäksi kahden viimeisen välissä on tehty 4.5 versio, joka on nelosen viskitynnyrissä kypsytetty versio. Löysin myös Untappdstä sekä Ratebeeristä maininnan DH 6:sta, joka on tämän oluen 2 vuotta armanjakkitynnyrissä kypsytetty versio, mutten mitään lisätietoa edes Nøgnen omilta sivuilta.

Näistä olen itse maistanut vain DH3 ja tämän DH4. Dark Horizoneissa valmistuksessa on käytetty myös muscovadosokeria ja vihreitä kahvipapuja, jotka on ensin annettu tekeytyä alfa amylaasi entsyymien kanssa, minkä jälkeen ne on murskattu, kuivattu ja paahdettu. Lopuksi oluen on tosiaan annettu kypsyä ja lopulta vahvuudeksi on saatu huikeat 16%.

Olut on sysimustaa ja lähes öljymäistä. Erittain niukka vaahtoista. Aivan lopussa pohjalta nousee pinnalle kuplia. Tämä vähäinenkin vaahto katoaa pinnalta melkonopeasti. Jäljelle jää vain mustaa nestettä.

Tuoksussa voimakkaasti salmiakkia. Myös muscovadosokeria ja hitusen toffeeta. Vähän myös nokea ja savua. Aika tymäkkä tuoksu.

Ensimmäinen hörppäys hyökkää taas voimaikkaasti. Salmiakkia ja palvikinkkua. Palvikinkku on läsnä aika voimakaasti ja viipyilee. Toinen ja kolmas hörppy on jättänyt kinkut taakse. Vain pöllähdys savua jäi. Nyt makuun nousee salmiakkia, lakritsia, kahvia, nokea ja hitusen savua. Myös oikein tummaa suklaata. Useamman suullisen jälkeen nämä hyökkäävimmät kärjet on taitettu ja koko homma alkaa pehmenemään. Nivoutuvat yhteen muodostaen tummien lähtöaineisten kiehtovan kombon joka viipyilee suussa pitkään ja hartaasti. Kahvia. Tummaa suklaata. Lakritsia. Espressoa. Nyt taas hitunen salmiakkia. Tummaa suklaata. Pieni loraus espressoa. Lopulta kitaleassa pyötii enää tumma suklaa ja muisto mahtavasti ja pehmeästä espressosta. Lämmetessään kahvi ja suklaa nousee yhä enemmän esille ja salmiakki jää taka-alle. Eli paranee vain lämmetessään.

Suutuntuma on voimakas, paksu ja kuivattava. Alkoholi ei niinkään maistu tässä, mutta sen kyllä tuntee. Lämmittävänä viipyilynä, joka ihan miellyttävä. Kuin hyvässä punaviinissä. No prosenteiltanhan tämä on jo niiden yli. Nyt kävi häivähdyksenä mielessä tunne hyvästä puhtaasti Malbecistä – suosikkirypälelajikkeestani – tehdystä viinistä.

On tämä Dark Horizon 4th hyvä olut edelleen. 100 IBUa ei maistu, mutta tuntuu. En tiedä onko tämä viiden vuoden seitsemän vuotta valmistamisen jälkeen. Kolme vuotta olisi vielä kestoa jäljellä, mutta varmasti on jo silloin parhaat päivänsä tämä nähnyt. Olen säilyttänyt näitä itse koko ajan tasaisessa lämpötilassa ensin viileässä noin 18 °C:ssa kaksi vuotta ja sitten viimeiset kolme vuotta kylmiössä n. 7 °C:ssa. Nyt oli ihan hyvä hetki tämä jo nauttia. Mikään ei ole ikuista. Tehdään tilaa uusille oluille. Pitää lähiaikoina juoda pois myös useamman vuoden kypsynyt BrewDogin Tokyo*, joka kuuluu omiin suosikkioluideni joukkoon.

Levylautasella tämän maistelusession aikana soi, kuten viisi vuotta aiemminkin, Miles Davisin Kind of Blue. Sitä siis suosittelen. Pitkästä aikaa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit: 
Panimo: Nøgne Ø
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Norja
Väri: 425 EBC
Katkerot: 100 IBU
Kantavierre: 36°
Maltaat: Maris Otter-, vehnä-, suklaa-, kristalli- amber-, musta- ja ruskeamaltaat
Humalat: Chinook, Centennial ja Columbus
Alkoholi: 16,0 %
Muuta: Paahdettu ohra, kahvi, muscovadosokeri. Tuottajan mukaan säilyvyys oikein varastoituna aina 10-vuotiaaksi asti.
Mistä: Kuopion Sokoksen Alko (tammikuussa 2014)

lauantai 4. toukokuuta 2019

Fresa – Thornbridge & Fourpure Brewing Co.

Tänään iltaruoan päälle lasiin kaatui Thornbridgen ja Fourpure Brewing Co. yhteistyöolut Fresa. Fresa on tyyliltä Strawberry milkshake IPA. Eli laktoosia, mansikkaa ja hitunen vaniljaakin oluen sekaan on lyöty. Tämä kauppavahvuinen pirtelö IPA on pantu joulukuussa ja panimot suosittelevat täälä nauttimista 90 päivän sisällä ja kestoakin annettu vain puoli vuotta, joten ehtoo puolella alkaa tämä IPA olemaan. Thornbridge on vanha tuttu, mutta Fourpure kuulosti vieraammalta. Nettisivuja tutkaillessani huomasin, että onhan jokunen panimon oluista ollut Alkossa, mutta ei ole tullut itse niitä maistettua.

Fresa on väriltään hyvin vaalea oljenkeltainen ja hitusen samea. Valkoista kuohkeaa vaahtoa muodostuu lasiin kaadettaessa parin sentin kerros.

Tuoksu on passionhedelmäinen, greippinen ja hivenen mansikkaakin löytyy. Vaniljaa ei meinaa selkeästi erottaa, mutta toisaalta se on ihan hyvä, ettei se dominoi. Hedelmäisempien tuoksujen tuulahtaa hivenen havuja.

Maku on yllättävänkin pirtelömäinen. Greippiä, papajai, passionhedelmää, mansikkaa ja vaniljajäätelö. Oikein hedelmäinen ja hitusen makeakin. Jännästi humalan puraisu tulee ensimaussa, mutta erittäin maltillisesti jälkimaussa. Onpas oikein mielenkiintoinen ja herkullinen maku.

Suutuntuma on pehmeä ja kevyehkö. Fresa ei ole kuitenkaan vetinen. Laktoosin makeus tuo vähän tuhtiutta ja humalointi napakkuutta. Oikein juotava.

Kokonaisuutena Fresa on yllättävänkin pirtelömäinen maultaa. Ei se mansikka siellä ihan kärjessä maistu, mutta mukana ja makukin on oikein mainio. Positiivinen yllätys, että näinkin hedelmäiset maut, vaikka päiväystä enää jäljellä vajaa kaksi kuukautta. Loppua kohden makeus alkaa vähän puskea turhan paljon esiin, mutta ei kuitenkaan äklöksi asti. Voisinpa ostaa tätä lisääkin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Thornbridge / Fourpure Brewing Co.
Tyyli: IPA
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohra ja vehnä
Alkoholi: 4,8 %
Muuta: mansikkaa, laktoosia ja vaniljauutetta
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Pime Öö PX – Põhjala


Arvioon huhtikuun viimeisen sunnuntain kunniaksi otetaan kellarissa jo jonkin aikaa lepäillyt Põhjala Breweryn Cellar seriesiin kuuluva Pime Öö PX – Pedro Ximenez Sherry Barrel Aged Imperial Stout. Eli erittäin herkullisen Pime Öön Pedro Ximenez sherrytynnyreissä kypsytetty versio. Pidän yleensä erittäin paljon tynnyrikypsytetyistä oluista, mutta ainut maistamani sherrytynnyreissä kypsytetty IS on ollut Sori Brewingin Dark Humor Clubin sherrytynnyrikypsytetty versio, mutta se ei iskenyt ihan odottamallani tavalla. Siksi olen mielenkiinnolla odottanut tätä.

Pime Öö PX on olemukseltaan melkein öljymäistä, täysin läpikuultamattoman mustaa. Pinnalle muodostuu niukasti paksun oloista tummanruskeaa vaahtoa, mutta tämä muutaman millin kerros pysyy oluen pinnalla ja pitkään.

Tuoksussa tummaa suklaata, hapankirsikkaa ja paahteista kahvia. Häivähdys soijaa... 

Maussa reilusti tummaa suklaata, tuhtia kahvia, hitunen kirsikkaa. Välillä alkoholisuus pyörähtää esille ja silloin sherryisyys putkahtaa esille. Mutta kokoajan mielyttävämpänä. Lämmetessään alkoholi vaipuu taka-alalle ja muuta maut pääset yhä paremmin esiin. Jälkimausaa kahvi ja tumma suklaa nousee oikein mahtavasti esille. Myös pientä pähkinäistä aromia siellä seassa pyörii. Maapähkinävoita? Oikein huikean hieno makukombo!!!

Suutuntuma on pehmeä ja täyteläinen. Oikein suuta myötäilevä ja hellivä. Koko ajan. Kulauksesta viipyilevään jälkimakuun.

Tässäpä kerrassaan mahtava Imperial Stout, missä myös tynnyrikypsytyksellä on saatu hienoja taikoja aikaan! Tuoksu oli hyvä, mutta mikään päräyttävä, mutta maussa ja suutuntumassa oli jotain todella taivaallista, vaikken uskonnollinen olekaan. Kerrassaan hyvää. Harmittaa, ettei tullut ostettua tätä useampia pulloja varastoon. Vahva suositus, jos jostain vielä tätä saa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 20/20
Yhteensä: 48/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial Stout (Barrel Aged)
Maa: Viro
Katkerot: 60 IBU
Kantavierre: 35°
Maltaat:  Pale malt, Munich malt, Special B, Crystal 300, Crystal 150, Crystal 200, Carafa type 2 special, Chocolate malt, Chocolate Rye, kaura
Humalat:  Magnum, Northern Brewer
Alkoholi: 13,9 %
Muuta: Kypsytetty Pedro Ximenez sherry tynnyreissä
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Noita Akka – Bryggeri

Pääsiäinen meni, mutta jäi tältä vuodelta aika monta pääsiäisolutta maistamatta. Liekkö paria enempää maistanutkaan. Mutta voihan sitä näin jälkikäteenkin maistella. Tällä kertaa lasiin kattui Bryggerin pääsiäisolut Noita Akka, joka on tyyliltää Belgian Pale Ale.

Noita Akka on väriltään tumman punaruskeaa, mutta selkeästi kuitenkin läpikuultavaa. Kaunis ja kirkas väri. Melko niukka vaahtoinen. Ei ihan tule mieleen Pale Ale...

Tuoksu on kuivahedelmäinen, maltainen ja hivenen mämminenkin. Aprikoosia ja hitusen kandisokeriakin löytyy. Kiva tuoksuprofiili.

Maussa maistuu täyteläinen mallas ja kuivahedelmät sekä belgialaisen hiivan tuoma yrttisyys. Tummempia maltaisia aromeja ja samalla raikasta hedelmäisyyttä. Tasapainoinen humalointi kokonaisuudessaan. 

Suutuntuma on raikas ja runko on keskitäyteläinen. Hyvin säilyy juotavuus, mutta kuitenkin tummemmat maut pääsee esille. 

Kokonaisuutena Noita Akka on oikein maukas pääsiäisolut. Viime aikoinen nämä suomalaiset pääsiäisoluet on itselleni tökkineet – etenkin suklaiset viritelmät. Paremmin toimii pääsiäisenä belgialiset luostarioluet ja imperial stoutit (jotka nyt toimivat itselläni melkin kaikissa tilanteissa). Vähän kummastuttaa tämä Belgian Pale Ale määritelmä. Noita Akka ei varmastikaan täytä värinsä puolesta puhtaasti Pale Ale kriteerejä edes belgialaisella asteikolla, mutta maussa on kuitenkin miellyttävää Pale Ale tyypillistä raikkautta, kun taas etenkin jälkimaussa nousee tuhdimpeja ja täyteläisempiä makuja. Oikein kelpojuoma vaikka siltään nautiskeluun.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Bryggeri
Tyyli: Belgian Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 30 EBC
Katkerot: 20 IBU
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Belgialainen oluthiiva
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio